Jos tämänkin jälkeen olet sitä mieltä että kivi on meteoriitti katso jatkotoimenpiteet täältä.

 
Löytöpaikka
Meteoriitti putoaa taivaalta. Siksi se jättää omanlaisensa jäljet löytöpaikan ympäristöön. Meteoriitin pudotessa taivaalta sen nopeus osuessaan maahan on 450 - 900 km/h (125-250 m/s). 

Oma lukunsa on tapaukset joissa meteoriitin todella nähdään putoavan alas lähistölle. Yleensä tällöin ihmiset tajuavat ottaa kiven talteen ja näin mm. St Michel ja Haverön meteoriitti saatiin talteen. 

Tässä lyhyesti löytöpaikkaan mahdollisesti liittyviä tuntomerkkejä. 

• Kivi lojuu lumella, jäällä tai paljaalla kalliolla tms. paikassa jossa kiviä ei tapaa olla tai kivi lojuu jotenkin oudosti esim. kasvillisuuden päällä.
• Kuoppa maassa, jonka pohjalla on kivi ehjänä tai hajonneena. Kivi on voinut myös pompata kuopasta pois jolloin se lojuu lähellä kuoppaa. Kuopan ympärillä voi olla maaroiskeita. Esimerkiksi kun kivi osuu peltoon tai nurmikolle.
• Maassa on iskujälki ja vähän matkan päässä siitä kivi tai sen kappaleita lojuu maanpinnalla kasvillisuuden, kuten heinien tai nurmikon päällä. 
• Kivi on osunut puuhun tai oksiin pudotessaan. Se on voinut vahingoittaa puuta tai katkoa oksia matkallaan alas. Jos putoaminen on hidastunut niin maassa ei kiven lisäksi välttämättä ole jälkiä.
• Kivi on tehnyt putoamisjäljet hankeen. Lumihangessa saattaa olla vain kolo, joskus maata on lentänyt kolosta tai jopa koko meteoriitti on pompannut hangenpinnalle jäiseen maahan osuttuaan. 
• Jäähän osuessaan isompi meteoriitti rikkoo jään pinnan ellei mene läpi tehden iskuavannon (ei saa sekoittaa uveavantoon). Pienempi meteoriitti saattaa pompata jäästä varsinkin jos jäällä on lunta.  
• Kivi on osunut esim. kiveen tai asfaltille ja uponnut siihen tai hajonnut kappaleiksi ympäriinsä.
• Kivi on osunut rakennukseen, autoon tai muuhun rakennelmaan. Meteoriitti saattaa mennä talon katon läpikin. 

Usein kuulee väitteen että meteoriitti on polttanut maata tai jotain mihin on osunut. Se on myytti eikä pidä paikkaansa. Varsinkaan kivimeteoriitit eivät ole kuumia kun ne putoavat maahan, mutta rautameteoriitit saattavat toisinaan olla lämpimiä. 

Sulamiskuori
Meteoriitin ulkokuoreen liittyy eräs meteoriittien ja varsinkin vastapudonneiden meteoriittien erikoispiirre. Ilmakehän läpi lentäessään meteoriitin pinta sulaa ja sille muodostuu ns. sulamiskuori (engl. fusion crust). Sulamiskuori on yleensä alle millin paksuinen, mutta voi olla paikoin jopa millimetrin paksuinen. Nopeasti jäähtyessään sulamiskuoreen saattaa syntyä halkeamia. Sulamiskuoren pinnalla voi näkyä myös virtausrakenteita kun sula kiviaines on virrannut kappaleen edestä sen taakse.

Esimerkki vastapudonneesta kivimeteoriitista (Bensour, LL6 kondriitti, 4,71 gr). 

Tämä meteoriitti on sisältä vaaleaa kiviainesta ja pinnalla kaunis musta sulamiskuori. Tässä meteoriitissa ei ole selviä kondreja vaikka onkin kondriitti ja metallipirotettakin erottuu vain vähän. Huomaa sisällä näkyvät pienet tummat ns. shokkijuovat joita ei myöskään yleensä näy maallisissa kivissä, mutta ei myöskään kaikissa meteoriiteissakaan. Kivimeteoriitti voi olla sisältä myös vaalean kellanruskea, tummanruskea tai tummanharmaa. 

Tuoreen näköinen kivimeteoriitti (Titolar, 44.27 gr), jota peittää kauttaaltaan musta sulamiskuori. Huomaa pyöristyneet kulmat. Tämän meteoriitin putoamista ei ole nähty, mutta kuiva aavikkoilmasto on säilyttänyt meteoriitin pahemmin ruostumatta kenties vuosia.

Vastapudonneella kivimeteoriitilla on yleensä himmeän mattamusta sulamiskuori. Eräillä akondriiteilla kiiltavän musta ja lasimainen. Rautameteoriittien pinta on sinertävänmusta. Ainoastaan hyvin harvinaisilla akondriitteihin kuuluvilla aubriiteilla sulamiskuori ei ole musta vaan vaalean kermanvalkea. 

Sulamiskuoria: Vasemmalla kondriitin (Leedey) mattamusta kuori sivulta. Huomaan kulman pyöristyminen. Keskellä on akondriitteihin kuuluvan eukriitin (Millbillillie) lasimainen sulamiskuori. Oikealla rautameteoriitin sulamispintaa (Sikhote-Alin) jossa myös regmaglyptejä.

Kondriittien sulamiskuori muodostuu silikaattilasista ja magnetiitista. Myös akondriittien sulamiskuori muodostuu pääasiassa silikaattilasista ja magnetiitista, mutta pienemmän rautapitoisuuden vuoksi lasimaisuus on selvempi. Rautameteoriittien sulamispinta on pääasiassa magnetiittia. 

Meteoriitin oltua jonkin aikaa maassa, se alkaa ruostua ja pikkuhiljaa sulamiskuori ja lopulta koko meteoriitti saattaa rapautua olemattomiin. Sulamiskuoreen voi hyvin nopeasti, jopa päivissä ilmestyä ruostetäpliä. 

Kaksi meteoriittia samasta putouksesta (Gao-Guenie). Vasemman puoleisessa on vielä hyvin musta sulamiskuori nähtävissä. Oikeanpuoleisesta sanotaan että se on kerätty sateen jälkeen. Sulamiskuori on jo ruostunut kauttaaltaan. Näin ehkä kävisi Suomessakin.

 
Ulkomuoto
Meteoriitit ovat yleensä pyöristyneitä, ellei ne ole hajonneet palasiksi iskeytyessään maahan. Suomessa pyöreys ei ole kovin hyvä tuntomerkki, sillä Suomessa myös tavalliset kivet ovat hyvin usein pyöristyneitä jäätikön jäljiltä. Aika usein varsinkin suuntautuneista meteoriiteista tulee tetraedrin muotoisia kappaleita (koostuvat siis neljästä kolmiosta). Meteoriitti voi olla myös laakean limpun muotoinen. Rautameteoriittien muodot voivat olla hyvinkin mielikuvituksellisia ja veistoksellisia. 

Meteoriitin pinta saattaa olla täynnä sulamiskuoppia eli ns. regmaglyptejä, jotka muistuttavat peukalon painalluksia. Toisinaan sulamiskuoren pinnalla voi näkyä pisarointia tai jopa kauniita virtauskuvioita sulan aineksen valuttua noroina taaksepäin ilmavirrassa. Tämän vuoksi sulamiskuori voi olla paksumpi kappaleen takareunalla ja sen takana.

Magneettisuus
Koska meteoriiteissa on yleensä runsaasti rautaa ja varsinkin nikkelirautaa, ovat ne yleensä magneettisia. Rauta ja kivirauta-meteoriitit ovat usein erittäin magneettisia ja jopa pomppaavat magneettiin kiinni. Tavallinen kivimeteoriittikin on usein voimakkaasti magneettinen 
(ks. kuva oikealla). Vuosien rapautuminen voi viedä magneettisuuden. 

  
Kondriitteja paljon harvinaisemmat akondriitit eivät yleensä ole magneettisia, mutta poikkeuksiakin on. Myös eräät kauan maassa olleet rauta- ja kivirautameteoriitit eivät enää reagoi magneettiin. Esimerkiksi rautameteoriitista saattaa tulla varsinkin kuivissa oloissa ns. "rautaliusketta" (engl. iron shale) vuosituhansien aikana. 

Magneettisuuden voi todeta myös kompassilla. Liikuttamalla kompassia aivan meteoriitin yllä kompassinuoli liikahtaa selvästi. Itse asiassa on suositeltavampaa testata mahdollisen vastapudonneen meteoriitin magneettisuutta kompassilla kuin voimakkaalla magneetilla.
 
Ruoste
Rautapitoisuuteen liittyy myös se, että meteoriitit ruostuvat nopeasti maahan pudottuaan. Vähänkään aikaan maassa ollut meteoriitti tuppaa olla ruosteessa. Tunnistukseen tästä ei juurikaan ole apua, sillä malmilohkareetkin ovat ruosteessa. Valitettavasti Suomen kosteissa oloissa ruostuminen tuhoaa tavallisen kivimeteoriitin varsin nopeasti. Rautameteoriittikin voi ajan saatossa ruostua läpikotaisin varsinkin aavikko-oloissa.  

Paino
Meteoriitit sisältävät aina runsaasti rautaa, paitsi eräät akondriitit ja hiilikondriitit. Akondriitit ja hiilikondriitit voivat olla varsin keveitäkin kiviä. Yleisimmät kivimeteoriitit eli kondriitit ovat useimmiten yhtä painavia kuin samankokoiset tavalliset kivet. kondriittien ominaispaino on yleensä 3,0 - 3,5, kun esimerkiksi graniitin ominaispaino on 2,7, diabaaseilla noin 2,9, mutta esim. peridotiitilla jo 3,3. Eroa ei juurikaan ole malmilohkareeseen tms. luonnostaan korkean ominaispainon omaavaan kiveen. 

Luonnollisesti kiviraudat ovat jo huomattavan painavia (ominaispaino ~5,5) ja rautojen suuren ominaispainon (~7.8) huomaa kyllä heti kiven käteen otettaessa ilman vertailujakin. Pieni rautameteoriitti voi painaa yli kaksi kertaa enemmän kuin samankokoinen tavallinen kivi.

Pinnan alla
Jos mahdollisen meteoriitin sisusta on näkyvissä, voi etsiä seuraavia merkkejä.

• Kondriiteissa on pieniä kondreja eli jyväsiä. Tosin tavallisissa kivimeteoriiteissa kondrit eivät aina välttämättä näy tuoreelta murtopinnalta vaikka niitä siinä olisikin. Toisinaan jopa hiotusta pinnastakaan ei tahdo kondreja erottaa. Eräät kondriitit muistuttavat sisältä kaurapuuroa.
• Akondriiteissa ei ole kondreja, joten ne ovat vaikeammin tunnistettavissa. Akondriiteissa kiiltävä ja lasimainen sulamiskuori on hyvä tuntomerkki, sillä se ei ruostu eikä rapaudu niin helposti kuin kondriitin sulamiskuori ja saattaa säilyä pitempään maastossakin.
• Useimmissa kivimeteoriiteissa on metallipirotetta ja yleensä huomiota herättävän runsaasti. Tavallisissa malmikivissäkin on pirotetta usein runsaasti ja useat meteoriittiepäilyt osoittautuvatkin malmikiviksi, mutta on toisinkin päin käynyt. 
• Kiviraudat ovat sisältä puhtaan metallin ja kiviaineksen seosta. Kivimäinen osuus voi olla joko kivimeteoriitin kaltaista tai läpikuultavia keltaisia tai vihreitä oliviinikiteitä.
• Rautameteoriitit ovat sisältä enemmän tai vähemmän puhdasta nikkelipitoista rautaa, jonka seassa saattaa olla esim. troiliittisulkeumia. 

Mitä meteoriiteissa ei ole?
Toisinaan on helpompi tarkkailla asiaa toisinpäin. Jos kivessä on tiettyjä piirteitä, ei se voi olla meteoriitti. Tässä on yksinkertaistettu lista eräistä tuntomerkeistä, joita meteoriiteissa ei tavata. Jos jotain näistä löytyy löytämästäsi kivestä niin se ei todennäköisesti ole meteoriitti.

• Kivi on selvästi liuskeinen (lohkeaa ohuiksi levyiksi). Liuskeisia meteoriitteja ei ole tavattu.
• Kivi on kerroksellinen * 
• Kivi on gneissimäinen eli se koostuu  erilaisien kivilajien kerroksista. 
• Kivessä on kiillemineraaleja eli pieniä suomumaisia levyjä, jotka kiiltelevät. Niitä ei ole tavattu meteoriiteissa. Huomaa että saattavat joskus vaikuttaa metallipirotteelta. 
• Kivessä on graniittia, joka on Suomessa yleistä kivilajia jossa valkeaa läpikuultavaa kvartsia, mustaa suomumaista kiillettä ja yleensä vaalean punaista maasälpää.
• Kivessä on runsaasti kvartsia ja varsinkin kvartsijuonia, jotka usein näkyvät koholla olevana juonena kiven pinnassa.
• Kappale on täynnä kuplia tai rakkuloita. Saattaa muistuttaa kivettynyttä vaahtoa. Nämä ovat yleensä masuunikuonaa. Vaihtoehtoisesti kappale on kokonaisuudessa lasimainen kappale, jolloin kyseessä on lasikuona. Myös rautakuonaa ja jäterautaa löydetään. Nekin voi ulkonäöllisesti erottaa esim. rautameteoriiteista, mutta tällaiset metallikappaleet kannattaa näyttää jollekin. **
• Kivi on pinnaltaan sinertävänmusta ja on löytynyt vedestä, veden ääreltä tai muusta kosteasta paikasta. Veden kanssa tekemisissä olevien kivien sinertävänmusta pinta on hyvin yleistä kiven pinnalle syntyvää rauta tai rautamangaani saostumaa. 

*) Teoriassa meteoriitissa voi olla kerroksia, mutta sellaisia ei ole toistaiseksi löydetty. Viime aikojen Mars-kulkijat ovat näyttäneet kuvia Marsin kallioista, jotka ovat selvästi kerroksellista sedimenttikiveä. Tällainen sedimenttikivi voisi periaatteessa pudota meteoriittina maahan. Erityisen ongelmallista olisi niiden erottaminen maassa aika runsaana esiintyvistä sedimenttikivistä. Kokeiden perusteella sedimenttikiviselle meteoriittille ei synny kunnon sulamiskuorta eikä ne välttämättä ole magneettisia. 

**) Muistuttaisin että vanhalta vaikuttavat kuonakasat ja löydökset saattavat kiinnostaa arkeologeja ja kansanperinteiden kerääjiä. Joten löytöpaikka kannattaa dokumentoida ja ilmoittaa eteenpäin vaikka paikalliselle museolle. 

www.somerikko.net
© Jarmo Moilanen 2007