- Voiko meteoriitti sytyttää tulipalon?
Vastaus: Ei voi.
- Näin kirkkaan tulipallon putoavan läheisen metsän taakse,
kannattaako sitä lähteä etsimään sieltä?
Vastaus: Ei kannata.
- Säteileekö meteoriitti?
Vastaus: Ei juurikaan.
- Löysin syvän reiän tiestä/nurmikolta. Onko siihen pudonnut
meteoriitti?
Vastaus: Todennäköisesti ei.
- Jäähän on ilmestynyt avanto jonka ympärillä on roiskeita,
onko siihen pudonnut meteoriitti?
Vastaus: Todennäköisesti ei.
Voiko meteoriitti sytyttää tulipalon pudottuaan esim. kuivalle
ruohikolle?
Vastaus: Ei voi.
Tämä on hyvin yleisesti esiintyvä myytti joka ei
pidä paikkaansa. Vaikka tulipallo näkyy taivaalla kirkkaana
valoilmiönä ja sen lämpötila on tuhansia asteita niin alas
pudottuaan se ei yleensä ole edes kuuma. ainakaan kivimeteoriitti
ole tarpeeksi kuuma
sytyttääkseen tulipaloja.
On raportteja joissa puhutaan käteen lämpimästä tai jopa
kuumasta meteoriitista. Tämä kuitenkin johtuu yleensä siitä että
meteoriitin pinta on mattamusta ja auringon säteily lämmittää
meteoriitin pintaa putoamisen loppuvaiheessa ja vielä kun se on
maassa. On tosin muutamia tapauksia joissa
rautameteoriitin on kerrottu olleen melko kuuma, mutta niihinkin on
syytä suhtautua varauksella (ainakin yksi on ilmiselvästi
liioiteltu).
Syy on siinä että avaruudessa kappaleen sisälämpötila on
pakkasen puolella. Tulipallovaiheessa kuumuus on kyllä niin korkea
mutta meteoriitin pinta sulaa ja virtaa kappaleen perään pyrstöön.
Lisäksi kivimeteoriitin aine on melko huonosti lämpöä johtava että
lämpö ei ehdi muutamien sekuntien aikana johtua syvälle kiveen.
Rautameteoriitin metalli johtaa lämpöä paljon paremmin ja se voisi
selittää muutamat havainnot kuumista rautameteoriiteista.
Kun kappale sammuu ja syöksyy syvemmälle ilmakehään vapaassa
pudotuksessa. Tässä pimeästä lennosta kappale putoaa läpi
ilmakerroksien joissa voi olla jopa -70°C pakkanen. Kappale jäähtyy
hyvin pudotessaan minuuttien ajan korkeuksista alas.
Lehtijutuissa on usein nurmikkopaloista uutisia ja väitteitä
että meteoriitti aiheutti ne. Yleensä jos jonkin kerrotaan syttyneen
meteoriitista niin silloin havaintoon on syytä suhtautua suurella
varauksella. Kertaakaan tällaista selitystä ei ole voitu näyttää
toteen ja taustalta on löytynyt yleensä vahingossa itse sytytetty
nurmikkopalo. Lisäksi näyttää siltä että ihmiset sepittää
juttuja näistä kuumista ja hehkuvista meteoriiteista lisätäkseen
tarinansa uskottavuutta. Tämä on täysin tarpeetonta koska
meteoriittiasiantuntijat eivät niitä usko, he uskovat
meteoriittiselityksen jos meteoriitti todella löytyy.
Huomautus: Edellä kuvattu pätee tyypillisiin
meteoriittiputouksiin joissa alas putoaa korkeintaan tonnin painoinen meteoriitti. Jos putoava kappale on todella suuri niin
tilanne on hiukan toinen ja silloin puhutaan
törmäyksistä.
Näin kirkkaan tulipallon putoavan läheisen metsän taakse,
kannattaako sitä lähteä etsimään sieltä?
Vastaus: Ei kannata!
Tämä on yleinen harha tulipallohavainnoissa.
Melkein jokaisesta Suomessa nähdystä kirkkaasta tulipallosta tulee
joitain tällaisia havaintoja joissa tulipallon on nähty putoavan
naapurin pellolle tai läheisen metsän reunaan tai taakse.
Todellisuudesta yhdestä havaintopisteestä on vaikea päätellä
tulipallon todellista kokoa, etäisyyttä tai todellista lentorataa.
Nyrkkisääntö on että jos tulipallo näkyy matalalla lähellä
horisonttia niin se on silloin kymmenien ellei jopa satojen
kilometrien päässä. Tämän havaintovirheen selitys on yksinkertaista trigonometriaa.
Tulipallon
syttymiskorkeus on yleensä noin 90 km ja ne sammuvat viimeistään 20
km korkeudessa, joskus harvoin vasta 10 km korkeudessa. Lyhytaikaisten
(2-3 s) tulipallojen sammuminen tapahtuu usein yli 50 km korkeudessa.
Todellista etäisyyttä voi karkeasti arvioida seuraavasti: Jos
havaitsijan mielestä tulipallo on noin 200 metrin päässä ehkä 50
metrin korkeudella niin todellinen etäisyys on havaitsijan olettaman
korkeuden ja tulipallon todellisen korkeuden (esim. 20 km = 20 000 m)
suhteen verran pielessä. Esimerkiksi 20 000 m / 50 m = 400,
josta voidaan laskea että todellinen etäisyys on oletettu etäisyys
200 m x 400 = 80 000 m = 80 km.
Kaavio: Huomaa että vasen puoli kaaviosta on eri mittakaavassa
kuin oikea puoli!
Hiukan tarkempi esimerkki: Havaitsija havaitsee tulipallon sammuvan 15° korkeudella horisontista
ja se näkyy noin 40 metrin päässä olevan 10 metrisen puun latvan
tasalla ja näyttää menevän muiden korkeampien puiden taakse.
Tällöin kappale näyttää putoavan kyseisen metsän taakse.
Kuitenkin tulipallon todellisen sammumiskorkeuden ollessa esim. 30 km niin silloin sen etäisyys
havaitsijasta on karkeasti laskien: 30
km / tan (15°) = 110 km! Tarkemmin jos lasketaan niin silloin
täytyy huomioida Maapallon kaareutuminen ja todellinen etäisyys
hiukan kutistuu, mutta kyse on vain muutamista kilometreistä.
Entä jos kappale tosiaan sammui alle kilometrissä?
Tämä on toki mahdollista. Tällöin kappaleen on oltava
riittävän kookas jotta se säilyttäisi nopeutensa riittävän alas
jotta tulipalloilmiö olisi mahdollinen vielä kilometrin korkeudella.
Kookas kappale aiheuttaa putoamisalueen lähellä hyvin voimakkaita
ilmiöitä. Jotta tulipallo näkyisi vielä kilometrin korkeudessa
täytyy kappaleen nopeus olla yli 2 km/s eli lähes 7x
äänennopeuteen nähden ja noin 2x kiväärin luotiin
verrattuna.
Tällainen nopeus noin alhaalla aiheuttaa paineaallon joka rikkoo
ikkunoita putoamispaikan läheisyydessä ja tärisyttäisi maata
pienen maanjäristyksen voimalla. Esimerkiksi 1947 Sikhote-Alinin
meteoriitin paineaalto tuntui, ei pelkästään kuului, 150 km
säteellä putoamispaikasta ja ja se helisti ja rikkoi ikkunoita
laajalla alueella. Puhumattakaan meteoriitin iskun aiheuttamasta
tärähdyksestä maankamaraan ja siihen syntyvästä iskukraatterista.
Näin tapahtui viimeksi 1990 kun rautameteoriitti (Sterlitamak)
iskeytyi Keski-Venäjällä perunapeltoon synnyttäen yli 9 metriä
leveän ja 4 metriä syvän iskukraatterin. Paineaalto repi perunan
varret 100 metrin säteeltä kraatterista. 15.2. 2013 Chebarkulin
meteoriitti rikkoi laajalla alueella ikkunoita ja yli 1000 ihmistä
joutui hakemaa paikkailua rikkoutuneen lasin aiheuttamiin vammoihin.
Ja Chebarkulin meteoriitin tulipallo sammui kuitenkin jo 10 km
korkeudella. Jos se olisi sammunut alle kilometrissä olisi tuhot
olleet paljon pahempia sillä kappaleen olisi pitänyt olla paljon
suurempi.
Toisin sanoen havaintoon liittyvien yksityiskohtien perusteella on
helppo huomata milloin on kyse kaukaa näkyvästä tulipallosta vaikka
havaitsija kuinka olisi vakuuttunut sen pudonneen lähimetsän
taakse.
Säteileekö meteoriitti?
Vastaus: Ei juurikaan.
Vastapudonneessa meteoriitissa on yleensä
mitattavissa määrissä kosmisen säteilyn kiviaineksessa
synnyttämää lyhytaikaista radioaktiivisuutta. Säteilytaso on hyvin
vähäinen ja siitä ei ole haittaa ihmisille. En kuitenkaan kannusta
ketään esim. syömään meteoriitteja...
Löysin syvän reiän tiestä/nurmikolta. Onko siihen pudonnut
meteoriitti?
Vastaus: Todennäköisesti ei.
Jostain syystä ihmiset kuvittelevat että meteoriitti uppoaa
maahan metrikaupalla pudotessaan. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa
tapahtu.
On useita tapauksia joissa on raportoitu meteoriitin pudonneen
johonkin kun on löytynyt syvä reikä esimerkiksi tieltä, ojan
penkalta tai nurmikolta. On Suomestakin tapaus jossa joku täysin
asiantuntemuksen puutteensa paljastanut geologi oli paikallislehden
toimittajalle todennut syvän reiän löydyttyä että kyseessä on
varmaan meteoriitin putoamispaikka. Yhteistä näille rei'ille on se,
että ne ovat yleensä pieniä ehkä 10-20 cm läpimittaisia ja
syviä. Kepin sanotaan uppoavan reikään jopa 2-4 metriä. Lisäksi
kuopan ympäristö on aina siisti ilman heitteleitä.
Normaalisti vapaassa pudotuksessa maahan osuva meteoriitti
synnyttää ns. putoamiskuopan joka on vähän kappaletta isompi ja
korkeintaan 2-4 kertaa leveyttä syvempi jos osumakohdan maa on
pehmeään. Kovaan maahan osuessaan putoamiskuoppa saattaa olla jopa
matalampi kuin itse kappale. Lisäksi putoamiskuopan ympärille on
yleensä lentänyt maata kuopasta. Pienet kappaleet ja talvella
lumihankeen pudonnut meteoriitti ei välttättä tee maahan mitään
jälkeä vaan kivi vain lojuu maanpinnalla.
Edes suuret meteoriitti eivät uppoa mahdottoman syvään.
Esimerkiksi 1948 Yhdysvaltoihin pudonnut yli tonnin painoinen Norton
County meteoriitti upposi vain 3 metrin syvyyteen vehnäpeltoon ja
1983 Pakistaniin pudonnut 67 kg painoinen meteoriitti (Rahimyar Khan)
upposi hiekkadyyniin vain 1 metrin syvyyteen. Hiukan eri asia on
suohon putoava meteoriitti, mutta niistä ei juurikaan jää
jälkeäkään näkyviin ja niiden löytäminen on aika toivotonta.
Poikkeusolosuhteissa meteoriitti voi upota epätavallisen syvälle,
mutta se edellyttää sitä että kappaleen nopeus säilyy suuren ihan
viime hetkiin asti. Mutta tällöin paikalle yleensä syntyy ns.
iskukraatteri eikä pelkästään siistiä reikää.
Tällaiset syvät kapeat reiät ovat yleensä roudan sulaessa
syntyviä. Vielä hämäävämpiä ovat jotkut eläinten tekemät
kolot. Niiden ympärillä saattaa olla hyvinkin hämäävästi
"uloslentänyt" maata.
Jäähän on ilmestynyt avanto jonka ympärillä on roiskeita,
onko siihen pudonnut meteoriitti?
Vastaus: Todennäköisesti ei.
Joka talvi tulee ilmoituksia avannoista joiden tekijäksi
epäillään meteoriittia.
Tuntomerkit ovat aina sama: sievä 20 - 100 cm läpimittainen avanto,
jonka ympärillä "roiskekuvioita". Avanto saattaa olla yhä
sulana ja jäässä
saattaa olla avannosta säteilevät railokuvio ja
avannon reunat näyttää sulaneen.
Valitettavasti voi melkein suoraan sanoa että kyse on uveavannosta.
Mainitut tuntomerkit ovat tyypillisesti nimenomaan
uveavannon tuntomerkkejä.
Uveavanto syntyy kun jää painuu esimerkiksi lumikuorman alla
alaspäin. Painuminen lopulta ylittää jään kestokyvyn ja jää
halkeaa. Halkeaminen tapahtuu usein jään kidemuodon vuoksi kuuteen (ei aina) eri
suuntaan. Näin syntyy uveavannolle tyypillinen rakoilukuvio.
Halkeamista alkaa tihkua vettä jäälle. Jäälle tihkuva vesi
sulattaa lumen päältään ja syntyy roiskeen kaltainen jälki.
Uveavannon "roiskekuvio" seuraa usein rakoilukuviota. Jään
pettäessä ja sen painuessa kuorman alla alemmaksi avannosta alkaa
virrata vettä jäälle ja tämä sulattaa avannon reunat. Uveavannon
syntyminen voi olla toisinaan voimakaskin tapahtuma jos jään
jännitteet ovat suuret ja siihen voi liittyä pamahduksen kaltainen
ääni.
Uveavanto Saarijärven jäällä. Rakoilukuvio erottuu painaumina myöhemmin sataneessa
lumessa. Avanto on edelleen sula.
Lisää kuvia uveavannoista.
Täytyy muistaa että meteoriitti iskeytyy jäähän suurella
nopeudella. Jos kappale on tarpeeksi kookas se menee jään läpi
voimalla. Paitsi että jäähän tulee reikä, isku nostattaa korkean
vesipatsaan ja rikkoo jään kappaleiksi iskukohdan ympäriltä.
Pienempi kappale saattaa iskeytyä jäähän ja tehdä siihen
iskujäljen ilman että menee jäästä läpi. Suomessa on kahdesti
meteoriitti pudonnut jäälle: Luotolaxin kappaleet (isoin yli 0,8
kg) jäivät lojumaan jään päälle ja Bjurbölen pääkappale (yli
328 kg) meni jään läpi. Bjurböle on tiettävästi edelleen
maailman ainoa meteoriitti, joka on todistettavasti mennyt jään
läpi. Muut järven tai merenjäälle pudonneet meteoriitit
eivät ole kyenneet rikkomaan jäätä.
Meteoriittiavanto luultavasti jäätyy nopeasti umpeen jos on
pakkasta. Avannon reunat ovat rikkoutuneet, ei sulaneet. Avannossa ja
sen ympärillä jäällä lojuu jäänkappaleita. Roiskeissa on mukana
myös jääkappaleita ja pohjamutaakin jos osumakohdalla ei ole kovin
syvää. Avannon ympärillä rikkoutumiskuvio on sekä radiaalinen (railot suuntautuvat suoraan ulospäin
avannosta) että konsentrinen (rengasmaiset rikkoutumisrailot avannon
ympärillä).
Chebarkulin meteoriitin 15.2. 2013 putoamisen yhteydessä Chebarkul
järveltä löytyi 8 m (6-10m) avanto jonka epäillään vielä tätä
kirjoittaessa (2. maaliskuuta) olevan meteoriitin pääkappaleen
tekemä. Jälki muistuttaa muuten Bjurbölen avantoa paitsi että
aukko on hyvin siisti ja sen ympärillä ei näytä olevan samanlaisia
rikkoutumisrakenteita. Myös roiskeen määrä jäällä vaikuttaa
jotenkin vähäiseltä. Ei ole varmistunut että avanto olisi
meteoriitin tekemä, vaikka sen ympäriltä on meteoriitin siruja
löytynytkin. Koitin arvioida avantoa Bjurbölen avannon perusteella
ja päädyin että sen olisi tehnyt noin 800- 900 kg meteoriitti.
Mikäli se on meteoriitin tekemä ensinnäkään. Se on kyllä ihan
oikealla seudulla havaittuun tulipalloon nähden, joten odotellaan
avannon tarkempia tutkimuksia.
Kaavio: Vasemmalla hahmotelma uveavannosta ja oikealla
meteoriitin putoamisavannosta.
Vaalean sininen edustaa roiskekuvion aluetta. Oikeassa meteoriittiavannossa harmaalla kuvattu mutaroiskeita, jotka voivat olla
yhtä laajalle levinneitä kuin vesiroiskeetkin, mutta voivat puuttua
kokonaan jos putoamiskohdassa on syvä vesi. Rengasmaista
rikkoutumiskuviota ei yleensä
uveavannoissa esiinny koska jään rikkova jännitys on jo purkautunut
säteittäisten rakojen syntyessä. Meteoriittiavannossa ne syntyvät iskun
johdosta (vertaa kivellä rikottua lasia) ja saattavat olla hahmotelmaa säännöllisempää. Jään paksuus vaikuttaa
jossain määrin syntyvään kuvioon.
Meteoriittiavannon roiskeet voivat olla paljon rikkoutumiskuviota
laajemmalla alueella.
|
