Keurusselän törmäysjäljen löytyminenAsiapitoisempi artikkeli Keurusselän törmäysjäljestä löytyy täältä.
Keurusselkä on ensimmäinen harrastajageologien löytämä asteroidin tai komeetan törmäysjälki Suomessa.
LöytöKeurusselän törmäyskraatteri löytyi 16. marraskuuta 2003, kun harrastajageologi Satu Hietala löysi Harmaaniemen rantakivien joukosta pirstekartioita. Satu lähetti minulle heti seuraavana päivänä pikapakettina näytteen, jossa oli aivan selviä pirstekartiopintoja.
Seuraavana viikonloppuna olimme tutkimassa aluetta tarkemmin ja melko pian löysimme Harmaaniemen rannoilta pirstekartioita in situ eli pirstekartioita, jotka ovat edelleen kiinni kalliossa. Muistini mukaan Satu löysi myös ne ensimmäiset heikot in situ pirstekartiot. Hetkeä myöhemmin minä löysin rannasta jo paljon parempia pirstekartioita. Nämä kalliossa edelleen kiinni olleet pirstekartiot varmistivat käytännössä törmäyskraatterin löytymisen. Saatoimme olla silloin aivan varmoja, että olimme entuudestaan tuntemattoman törmäyskraatterin tai sen jäljen alueella. Pirstekartiot olivat niin selviä, ettei niiden suhteen ollut vaaraa erehtyä.
Käytimme marras- ja joulukuussa 2003 parikin pidennettyä viikonloppua alueen kartoittamiseen. Lyhyet marraskuun päivät saivat pidennystä taskulampun valolla. Ensimmäisiä tavoitteita oli kartoittaa alueen koko. Tämä osoittautuikin yllättävän hankalaksi. Vaikka tutkimme kalliopaljastumia yhä kauempaa ja kauempaa, emme tahtoneet löytää kalliota jossa ei olisi ollut pistekartioita. Viimein kuitenkin löytyi kallioita, joissa ei ollut merkkiäkään pirstekartioista. Keurusselän itärannalta löytyi ensimmäiset terveet kalliot ja myöhemmin niitä löytyi pohjoisesta Keurusselkä hotellin luota. Koko alkoi hahmottumaan pikkuhiljaa ja oli yllättävää todeta, että löytö ei ollut vain parin kilometrin kokoinen vaan läpimittaa karttui yli kymmenen kilometriä! Eikä kukaan ollut löytänyt sitä aikaisemmin! Pirstekartioita (tosin hiukan epäselvempiä) löytyi Vilppulan Kolhosta jopa rautatien alikulun kallioseinistä!
Lukuisten pirstekartioiden lisäksi löytyi breksialohkare, jonka kvartsirakeissa esiintyy shokkilamelleja eli PDF:iä jopa kolmeen eri suuntaan. Shokkilamellit näytteestä tehdystä ohuthieestä löysi Oulun yliopiston tutkija Teemu Öhman, jolle annoimme kyseisen breksianäytteen tutkittavaksi.
Kartoitus paljasti Vilppulan, Keuruun ja Mäntän kuntien alueilla olevan vanhan ja kuluneen törmäyskraatterin jäänteet. Hyvin kehittyneitä pirstekartioita on löytynyt kalliopaljastumista 7 km läpimittaiselta alueelta. Aivan tarkkaa rajaa ei vielä osata sanoa, mutta pirstekartiot vaikuttavat rajoittuvat alle 14 km läpimittaisen alueen sisälle. Sen ulkopuolelta tarkistetut kalliopaljastumat ovat tähän asti vaikuttaneet "terveiltä" eli niissä ei näkynyt ainakaan selviä pirstekartioita.
Upeita pirstekartioitaKeurusselän alueelta löytyy runsaammin pirstekartioita mitä mistään muusta Suomen kraatterista. Alue on myös selvästi laajin, sillä koko 11,5 km läpimittaista aluetta voidaan pitää pirstekartioesiintymänä, joten esiintymällä on pinta-alaa peräti 100 km2. Lisäksi pirstekartioiden esiintyminen kallioissa on ainutlaatuisen runsasta alueella. Löysimme jo talven 2003-04 kartoituksissa 25 kalliopaljastumaa, joissa on pirstekartioita ja nyt niitä tiedetään jo noin 40. Laadullisesti Keurusselän pirstekartiot ovat ensiluokkaisia maassamme.
Kävimme tammikuun 2004 alussa näyttämässä löydettyjä kiviä Helsingin yliopistossa professori Martti Lehtiselle ja professori Lauri Pesoselle. He olivat varsin vakuuttuneita esittämistämme todisteista ja yhtyivät päätelmämme törmäyskraatterin olemassa olosta Keurusselän alueella.
Julkaisimme löydön Tähdet ja avaruus -lehden numerossa 1/2004. Kirjoitimme ja lähetimme myös hätäisesti kyhätyn abstraktin myös Houstonin Lunar and Planetary Science -konferenssiin, jonka abstraktikokoelmassa se julkaistiin myöhemmin ja löytyy netistä.
Mediamyllytys löydöstäSatu ja minä emme ehkä ihan osanneet odottaa mikä julkisuusarvon löytö lopulta sai. Löytö julkaistiin tiedotusvälineissä 21.1. 2004, jolloin STT:n lehdistötiedote ja Prisma Studion tekemä haastattelu tuli julki. Myöhemmin illalla eräät maakuntaradiot ja YLEn TV-uutiset uutisoivat löydön. Aamu-TV:n uutisissa löytö oli hyvin edustettuna seuraavana aamuna ja illalla Keski-Suomen alueuutiset esitti päivällä tekemänsä haastattelun. STT:n tiedotteen ansiosta uutinen löytyi 22.1. jo useista eri lehdistä. Varsinainen löytöartikkelimme ilmestyi 23.1. 2004 Tähdet ja avaruus -lehden numerosta 1/2004, jota ainakin Keuruun R-kioskille jouduttiin tilaamaan lisää kysynnän vuoksi. Erikoisinta oli, kun uutinen ilmestyi peräti Hindustan Timesin nettisivuille.
Tähtitieteellinen yhdistys Ursa noteerasi löydön niin arvokkaaksi, että 17.4.2004 Satu otti vastaan Stella Arctii -palkinnon ja minä Stella Arctii -maininnan löydön johdosta (olen saanut Stella Arctiin jo aikaisemmin, joten minulle ei voitu myöntää sitä enää toista kertaa). Kiinnostus kraatteria kohtaan on pysynyt tasaisena ja toukokuussa 2004 Satu joutui useampaankin kertaan lehtihaastatteluihin ja jopa MTV3:n kymmenen uutisiin prof. Lauri Pesosen kanssa, joka oli tuolloin ensimmäistä kertaa paikan päällä tutkimassa Keurusselän pirstekartioita.
Kraatteri ja sen kivet ovat kiinnostaneet mediaa yhä vieläkin, melkein vuosi löydön jälkeen. Keuruun kotiseutumuseon tiloihin avattiin kesällä pieni kivimuseo Keurusselän löydön innoittamana ja Satu vastasi näyttelyn kokoamisesta. Eräänä pääkohteena kokoelmassa on tietysti Keurusselän törmäyskraatteri. Esittelimme Keurusselän pirstekartioita myös useilla kivimessuilla vuoden 2004 aikana ja ne herättivät kovasti mielenkiintoa.
Tosin, jotain tietoa ei olla saatu vieläkään menemään perille kaikille ihmisille. Vilppulan messuilla eräs rouva poistui pöytämme luota esiteltyämme hänelle Keurusselän pirstekartioita ja kuulimme hänen tupisevan: "Ei niillä ollut edes sitä meteoriittia..." Olikohan rouvalta jäänyt jotain tajuamatta, sillä voi melko suurella varmuudella todeta, että kukaan ei koskaan voi löytää Keurusselän synnyttäneen meteoriitin palasia, sillä siitä piti huolta itse törmäys, jossa törmännyt kappale tuhoutui lähes kokonaan, mutta myös sadat vuosimiljoonat törmäyksen jälkeen, jotka ovat syöneet mahdolliset jäljellä olevat kappaleet.
|
