| Perustettu 26.11.1996 |
Jarmo Moilasen kotisivut |
|
15.3.2001 |
KUVIA ETELÄNAVALTA
|
|
Tutkimusprojekti (Halos and Ice Crystals, S-208) oli tuettu Yhdysvaltojen kansallisen tiedesäätiön (NSF) apurahalla OPP-9419235. Tutkimusprojektin vastuullisena tutkijana oli professori Walter Tape Alaskan yliopistosta Fairbanksistä. |
 |
Varsinainen Etelänapa on tässä. Edellisen kuvan seremonianapa sijaitsee noin 50 metrin päässä tästä. Etelänavan "skiway" eli kiitorata sijaitsee tämän merkin ja Dark Sectorin välissä. Kiitorata on käytännössä lumeen tampattu ja aurattu tasainen alue. | |||
|
Kyltin teksti: GEOGRAPHIC SOUTH POLE
ELEVATION 9,301 FT.
|
||||
 |
Napatolppa mallia 1999. Uusi napatolppa naulattaan aina tammikuun 1. päivänä. Uutta napatolppaa tarvitaan, sillä mannerjäätikkö, jonka päällä asema sijaitsee, valuu pikkuhiljaa kohti merta, jonne sillä on kyllä kolmatta tuhatta kilometriä matkaa. Tämän vuoksi napa siirtyy lähes 10 metriä vuodessa. | |||
Minä poseeraan South Pole Domen edessä. (Kuva: Marko Riikonen)
| Rintamerkki. Merkissä lukee: "United States Antarctic Program - National Science Foundation". Komea merkki ja onneksi sellaisen sai itselleen muistoksi. |
|
|
|
|
| Lentoliikenne navalla oli varsin vilkasta. Parhaana päivänä laskin 8 laskua ja nousua. Kaikki navalle tuleva materiaali tuodaan ja kaikki, mukaanlukien käymäläjätteet, viedään pois lentokoneilla. Kun kone saapuu navalle, se tyhjennetään ja lastataan, johon menee noin tunti ja koko ajan koneen moottorit ovat käynnissä. Voi hyvin kuvitella mikä mekkala siitä syntyy. Koneita ei sammuteta sen vuoksi, ettei niiden uudelleen käynnistys välttämättä onnistu. Syy ei niinkään ole kylmyys vaan se, että asema sijatsee 2835 metriä merenpinnan yläpuolelta, jossa ilma on huomattavasti harvempaa kuin merenjäällä, josta koneet lähtevät. Koneethan lentävät reittiä McMurdo - Etelänapa. Lentoon menee kolmisen tuntia. | |
 |
Kun ottaa huomioon, että kaikki kuljetukset tehdään lentoteitse, voi olla hankala ymmärtää navalla olevien raskaiden työkoneiden määrää. Kuvassa on aseman uusin katepillari nimeltään Dragqueen. Katepillarien lisäksi asemmalla on mm. nostokurki! |
 |
Tämä koppi oli asuntonani kaksi kuukautta. Kopissa on eristetyt vaneriseinät - eivät kovin paksut - ja sähkölämmitys. Seinällä ikkunan oikealla puolella on kaiutin ja puhelin. Kaiuttimien kautta kuulutettiin ilmoitusluontoisia asioita, kuten koneiden tulot ja lähdöt. Esimerkiksi koneen tullessa annettiin ilmoitus, jonka jälkeen kiitoradalle ei saanut mennä. Pöydällä näkyy videokameroita. |
 |
Käytössämme ollut Leica-stereomikroskooppi. Hirvittävän kallis laite, jossa kamera ja sitä ohjaava valotustietokone ja tekstinlaite, jolla saattoi kirjoittaa negatiiviin kuvaustiedot. Kuvasimme jääkiteitä mustavalkofilmille, sillä saatoimme kehittää ne navalla olevassa pimiössä itse ja siten tiesimme, että onko kaikki kunnossa. |
 |
Puhtaan ilman rakennus (ARO) oli naapurinamme. Laitoksen mittalaitteet sijaitsivat rakennukselta vallitsevan tuulen suunnassa, jossa ei ollut muita aseman rakennuksia ja jolla liikkuminen oli ankarasti rajoitettu. Kuvassa tulee juuri vallitsevasta suunnasta, joka on käytännössä Etelä-Afrikan kärjen suunta. Ihmisen käveleminen kielletyllä alueella kun nostaa hiilidioksidipitoisuuksia mittalaitteissa. |
|
|
| South Pole Dome halo shackeiltä päin nähtynä. Kuvan oikeassa reunassa menee polku, jota pitkin tuli taivallettua murkinoimaan useammankin kerran reilun kahden kuukauden aikana. Savu kuvassa tulee aseman sähkövoimalasta. |
  |
| Näkymä aseman eteläosan rakennuksille. Vasemmassa kuvassa näkyvästä korkeasta rakennuksesta lähetettiin säähavaintopallot. Oikealla olevassa kuvassa näkyy ns. kesäleiri, jossa suurin osa tutkijoista ja työmiehistä asustivat. Minullekin oli aluksi varattu paikka sieltä, mutta en siellä asunut. Koska halo shackit eivät byrokraateille kelvanneet asunnoiksi (vaikka siellä me asuttiin), meille järjestyi asuntopaikat elevated dormitorystä. |
| Lähikuva ns. jameswaystä eli ilmeisesti Korean sodan aikainen miehistönmajoitustila, joita on kuskattu kiitettävän monta kappaletta navalle. Asukkailla ei ole erillisiä huoneita, vaan tilat on erotettu verholla keskuskäytävästä. |  |
| Elevated dormitory. Asustin tässä rakennuksessa pari ensimmäistä viikkoa, ennen kuin Robert Greenler lähti pois ja vapautti toisen halo shackin minun käyttööni. Myöhemmin olin myös "kirjoilla" tämän rakennuksen asukkaana, mikä mahdollisti rakennuksen vessan ja suihkun käytön. Uusi asema rakennetaan samankaltaisista moduuleista kuin tämä. Uuden aseman pitäisi olla valmis vuonna 2005. |  |
| South Pole Domen oviaukko. Oven päällä lukee: "The United States of America Welcomes You to Amundsen - Scott South Pole Station". Suuaukon kynnys tehtiin rakennusaikana 1975 jäänpinnan tasalla. Nyt se on hautautunut 8 metriä syvälle. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, se ei tarkoita, että siellä olisi satanut 8 metriä lunta 24 vuodessa, vaan suurin osa kertyneestä lumesta tulee tuulien juoksuttamina. |
 |
Tunneli Domen sisälle. Domea ei lämmitetä, vaan siellä on suurinpiirtein yhtä kylmä kuin ulkona. Siellä ei sentään tuule. |
 |
Domen sisällä on parakkeja. Oikealla olevassa parakissa olivat ruokala ja virkistystilat. Taustalla näkyvässä parakissa oli toimisto ja viestintätilat alakerrassa ja yläkerrassa oli lisää toimistotilaa sekä Pole Mart. Toisessa kerroksessa on myös kirjasto, televisiohuone ja biljardipöytä. |
 |
Pole Mart on aseman kauppa. Myynnissä on makeisia, matkamuistoja, postimerkkejä ja viinaa. Myös joitain elintarvikkeita ja muita romppeita oli saatavilla. |
 |
Näkymä viestintätiloista. Aseman henkireikä maailmalle. Tietokoneyhteydet toimivat satelliittien varassa, josta johtuen yhteydet eivät olleet käytettävissä koko aikaa. |
| Domen seinustat toimivat varastoina. Domessa ja sen ympärillä olevissa "kaarissa" oli tuhansia hyllymetrejä säilytystilaa varaosille, ruualle yms. |
|
 |
Galley eli ruokala on myös Domessa. Galley oli auki 24 h vuorokaudessa. Ruokailuja oli neljästi vuorokaudessa: aamiainen, päivällinen, lounas ja vielä yöpala. Asemallahan oltiin työssä useassa vuorossa ja 24 h vuorokaudessa, sillä vuorokaudenaikojahan siellä ei ole, vaan kesäkautena (loka- helmikuu) aurinko on horisontin yläpuolella koko ajan. |
 |
Ruokalan yläkerrasta löytyy baari, jossa aseman väki tapaa viettää vapaa-aikaa, jos liikuntapalvelut tai kirjasto ei kiinnosta. |
 |
Vapaa-aikaa ei ole myöskään unohdettu. Navalla järjestettiin myös biljarditurnaus. Taustalla olevissa tauluissa on tervehdyksiä useilta navalla käyneiltä henkilöiltä ja muilta. Plakaateista löytyy myös kuuluisien napatutkijoiden nimikirjoituksia. |
 |
Kaukana kiitoradan takana häämöttää ns. Dark Sector, jossa on astronomien tutkimuslaitteistot. |
| Posti toi myöhemmin ihan kivan muiston reissusta: Antarctica Service Medal of the United States of America. Tämän saadakseen pitää viettää vähintään kuukausi etelään 60° eteläiseltä leveyspiiriltä amerikkalaisen organisaation "palveluksessa". Näitä tuli tämän projektin yhteydessä kolme kappaletta Suomeen: minä, Marko Pekkola ja Marko Riikonen saimme sellaiset. | |
| Suomen kansalaisia navalla ei ole kovin montaa käynyt. Olen kuullut, että olisin ollut neljäs tai kuudes riippuen siitä, selvisikö ne kaksi hiihtäjää koskaan perille. Meidän reissun jälkeen ainakin kaksi suomalaista on hiihtänyt Etelänavalle. Ainakin uutisissa puhuttiin ensimmäisestä ja toisesta suomalaisesta hiihtäjästä eli sen mukaan niitä kaksi hiihtäjää ei lasketa. Toki asemalla on ollut useita amerikansuomalaiset sukujuuret omaavia henkilöitä. |
|
| alkuun / halo-opas / törmäyskraatterit / matkat / linkit |
|
|
© Jarmo Moilanen |
|
