Meteoriitin valokuvausvinkkejä

Nykyisin ilmoitukset mahdollisista meteoriiteista tulee sähköpostilla. Yhä useammin mukana on kuvia ehdokkaasta. Tämä on hyvä kehitys sillä tarkat sanallinen kuvaaminen on erittäin vaikeaa ellei mahdotonta. Tässä vinkkejä miten meteoriitiksi epäillystä kivestä olisi hyvä ottaa kuvat jotta niistä olisi mahdollisimman paljon hyötyä.

Huomautan heti aluksi että valokuvista ei voi, tai oikeastaan ei saa tehdä varmaa meteoriitin tunnistusta. Mm. meteoriitin tarkan tyypin tunnistaminen ei onnistu kuvasta oli se sitten kuinka hyvä tahansa. Kuvien tarkoitus on auttaa keskittämään vähäisiä tutkimusresursseja sellaisiin kiviin jotka todennäköisesti ovat meteoriitteja. Siksi meteoriittiehdokas tulee aina saada tutkittavaksi laboratorioon täyden varmuuden saamiseksi. Tutkimusta tarvitaan myös selvittämään kuinka merkittävä meteoriitti on kyseessä.

Lyhyet ohjeet

Hyvästä kuvasta voi sanoa seuraavat edellytykset:

- Kuva on tarkka

- Kuva on hyvin valotettu

- Kivi on kuvassa luonnollisen värinen

- Kuvassa on mittakaava

- Kuvia on sekä koko kivestä parista eri suunnasta se mielellään vielä lähi- tai makrokuva jossa näkyy kiven sisustan ja/tai sulamiskuoren yksityiskohtia.

Kuvia sähköpostilla lähettäessä ei niitä ole pakko lähettää alkuperäisessä kameran ottamassa koossa. Kuvista kannattaa tehdä pienemmät kuvatiedostot (esim. 800-1000 pikseliä leveitä) ja lähettää sellaiset ensin. Jos kuvan kivi näyttää riittävän lupaavalta niin sitten yleensä kysellään että saisiko alkuperäisen kuvatiedoston tutkittavaksi.

Pieni panostus kuvaukseen

Kuvaaminen kannattaa miettiä ja valmistella huolella että tulos on hyvä.

Kuvaa kivi hyvässä myötä-, tai sivumyötäisessä valossa. Ota kuva mieluummin päiväsaikaan ikkunan äärellä tai ulkona. Älä ota kuvaa esim. eteisen kattolampun valossa.
Aseta kivi kuvattavaksi mielellään tasaväristä ja neutraalia taustaa vasten. Ei kirjavan pyyhkeen tai aikakausilehteä alustaksi.
Aseta kuvaan jokin mittakaava. Esim. pienelle kivelle kolikko, isommalle tulitikkuaski tai limpsapullo ja todella suurelle kivelle esim. ihminen. Käsi on riittää mittakaavaksi kun kiveä pitää kädessä.

HYVÄ KUVA METEORIITTIEHDOKKAASTA

(kuvan kivi on aito meteoriitti)

Kuva on otettu alle 200 euron tavanomaisella digitaalipokkarilla. Kuvaus on tehty sivumyötäisessä päivänvalossa pahvinlevyn päällä. Kolikko on mittakaavana. Kuvasta on kuvankäsittelyohjelmalla rajattu turhat tyhjät reunukset pois.

Tarkennus kohdalleen

Yllättävän usein lähetetyt kuvat ovat epätarkkoja. Epätarkka tarkoittaa että kuvan yksityiskohdat ovat suttuisia. Terävä reuna ei näy terävänä vaan sumeana. Sellaisesta kuvasta ei näe paljoa. Korkeintaan kohteen värisävyn.

HUONO

Kuva on hiukan epätarkka ja yksityiskohdat ovat suttuisia.

Vanhoissa filmipokkareissa ei ollut mahdollisuutta kuvata kovin läheltä. Niillä sai teräviä kuvia vain 1-2 metrin päästä. Ne eivät sovellu kovin pienten kohteiden kuvaamiseen. Sama pätee useisiin digitaalikameroihin. Kuitenkin yhä useammassa digitaalikamerassa on jo ns. lähi- tai jopa makrokuvaustoiminto. Toiminnon symbolina käytetään usein kukan kuvaa. Makrokuvauksella pystyy ottamaan teräviä kuvia jopa ihan senttien päästä. Yllä oleva kuvapari on otettu samalta etäisyydeltä samalla digitaalikameralla. Alemmassa kuvassa on ollut päällä ns. normaaliohjelma ja ylemmässä tarkassa kuvassa on käytetty makrokuvausohjelmaa.

Kuvan rajaaminen

Kuva kannattaa rajata tiiviisti jotta kuvaan ei jää turhaa tyhjää tilaa. Toki jos kameralla ei saa terävää kuvaa läheltä, niin silloin on tyytyminen huonoon rajaukseen. Muista että kuvan terävyys on paljon tärkeämpi kuin kuvan rajaus! Sähköpostia varten kuvasta voi leikata ylimääräinen tyhjä pois jos osaa käyttää kuvankäsittelyohjelmaa tietokoneella. Joissain digitaalikameroista rajaustoiminto löytyy sisäänrakennettuna toimintona.

HUONO, MUTTA KELPAA
(kelpaa jos ei saa muuten terävää kuvaa)

Tästä voisi kuvankäsittelyllä leikata turhat reunoilta pois.

Valota kuva oikein

Joskus tulee kuvia jotka on salamalla otettuja ylivalottuneita kuvia. Vaihtoehtoisesti kuva on saatettu ottaa vastavaloon tai alivalotettu rankasti ja kohde voi olla kuvassa jopa täysin musta. Ei sellaisesta näe mitään. Ylivalottunut kivi salamakuvassa on kuitenkin parempi kuin täysin musta möykky. Salamakuvaus makroasetuksilla on joskus ongelmallinen. Valotusta voi säätää kohdalleen jos kamerassa on siihen mahdollisuus.

Kaikkein paras kuvausvalo on päivänvalo jonka myötäisesti kuva otetaan. Vaikka suorassa auringonvalossa kuvat yleensä onnistuu varmimmin, niin ikkunasta tuleva epäsuora päivänvalo voi olla jopa parempi. Hyvässä sisävalaistuksessa voi toki yrittää kuvata vaikka onnistuminen on työläämpää.

HUONO, MUTTA KELPAA

Salaman ylivalottamassa kuvassa mustakin muuttuu vaaleaksi.

HUONOMPI

Vastavaloon kuvattu kohde jää usein tummaksi.

Loisteputkivaloa on syytä välttää. Jos kiven värit kuvassa ovat pahasti pielessä niin se ei ole hyvä. Nykyaikaiset digitaalikamerat osaavat kyllä kompensoida loisteputken aiheuttaman värivirheen melko hyvin, mutta helpommalla pääsee kun ei kuvaa loisteputken valossa. LED-valot ovat hyviä kuvausvaloina. Itsekin kuvaan kaikki kivikuvani nykyisin LED-valoilla.

Lähikuvat

Meteoriittien sisustassa on eräitä hyviä tuntomerkkejä. Tämän vuoksi kiven sisäosan materiaalista olisi hyvä saada tarkka lähikuva josta nämä piirteet saattaisivat erottua. Kivimeteoriiteissa tällainen piirre on kondrit eli pallomaiset silikaattijyväset joita ei ole Maapallon kivissä koskaan. Ongelma on niiden pieni koko, sillä ne ovat yleensä alle 2 millin läpimittaisia. Ne vaativat näkyäkseen yleensä makrokuvausta. Lisäksi ne ovat eräissä meteoriittityypeissä erittäin vaikeasti erotettavissa eikä niitä edes ole eräissä harvinaisissa meteoriittityypeissä. Toinen piirre on metallipirote eli kivessä on pieniä kirkkaita metallitäpliä ja niitä voi olla hyvinkin runsaasti. Metallipirote ei tosin ole ehdoton tuntomerkki sillä sitä on myös malmikivissä.

Makrokuvaan Bjurbölen meteoriitista on merkitty joitain siniharmaita kondreja (K) ja kirkkaita metallijyväsiä (M). Ruostetahrat kertovat myös metallisisällöstä. Isoimmat kondrit kuvassa ovat alle 2 mm läpimitaltaan. Metalli on pääasiassa nikkelipitoista metallista rautaa, joka on erittäin harvinaista Maanpäällisissä kivissä.

Meteoriitin ulkokuoreen liittyy eräs meteoriittien ja varsinkin vastapudonneiden meteoriittien erikoispiirre. Ilmakehän läpi lentäessään meteoriitin pinta sulaa ja kappaleelle muodostuu ns. sulamiskuori. Sulamiskuori on yleensä alle millin paksuinen, mutta voi olla paikoin olla jopa parikin milliä paksu. Sulamiskuoren pinnalla voi näkyä myös virtausrakenteita. Sulamiskuoren yksityiskohdista, paksuudesta ja virtausrakenteista, olisi hyvä ottaa myös kuva tai pari. Ne helpottavat kiven arvioimista.

Kuvapari jollaisia toivoisi meteoriittiehdokkaista lähetettävän. Tosin kuvasta puuttuu mittakaava, mutta kappaleen koon voi myös kertoa jolloin mittakaavan puute ei ole ongelma. Vasemmalla on lähikuva yksityiskohdista (kuvattu makro-objektiivilla) jossa näkyy sekä mahdollinen sulamiskuori ja kiven sisusta. Oikealla yleiskuva joka näyttää koko kappaleen. Kuvista voi nähdä jokseenkin selvästi että musta pinta on kuorena valkean sisustan ympärillä ja että kuori on haljennut sulan kiviaineksen jäähtyessä ja kutistuessa. Kuvista näkee myös että vaaleassa sisustassa on joitain täpliä (ruostetta keränneitä metallihitusia) ja mustia juonia (shokkijuonia). Kiven kulmat ovat myös selvästi pyöristyneet kitkan aiheuttaman kuumuuden johdosta. Tämä kuvapari saisi jo asiantuntijankin pulssin kiihtymään.

Mallikuvia sulamiskuoria: Vasemmalla tyypillinen vastapudonneen kondriitin (Leedey) mattamusta kuori sivulta. Huomaan taas kulman pyöristyminen. Keskellä on akondriitteihin kuuluvan eukriitin (Millbillillie) lasimainen ja virtausrakenteinen sulamiskuori. Oikealla rautameteoriitin sulamispintaa (Sikhote-Alin) jossa myös regmaglyptejä eli pieniä turbulentin kuuman ilman kaivamia kuoppia pinnalla.

Meteoriitin oltua jonkin aikaa maassa se alkaa ruostua ja pikkuhiljaa sulamiskuori ja lopulta koko meteoriitti saattaa rapautua olemattomiin. Sulamiskuoreen voi hyvin nopeasti, jopa päivissä ilmestyä ruostetäpliä. Vaikka meteoriitiksi epäilty kivi olisi ruosteessa, samat valokuvaussäännöt koskevat myös sitä.

Vaikka tämä kuva on lähes (mittakaavaa puuttuu) täydellinen kuva aidosta vastapudonneesta meteoriitista, ei tämäkään kuva anna varmuutta että kyseessä on meteoriitti. Kuvassa on pyöristynyt tumma kivi joka ei kerro onko tumma väri sulamiskuori vai esim. kiven perusväri. Todennäköisesti asiantuntija antaisin kuvan perusteella noin 90% todennäköisyyden sille että kyse on meteoriitista.

Putoamisjäljet

Jos löytöön liittyy myös havainto mahdollisesta putoamisesta syntyneistä jäljistä, niin niistäkin olisi hyvä ottaa kuvia. Voihan nimittäin käydä niin että olet poiminut maasta väärän kiven. Tosin maastossa olevien erilaisten jälkien yhdistäminen omasta mielestä oudonoloiseen kiveen ei ole aina perusteltua joten kannattaa olla tarkkana.

Jos löydön haluaa dokumentoida oikein asiallisesti niin on hyvä ottaa kuvia myös meteoriittiehdokkaasta siinä paikassa ja asennossa mistä se löytyi. Kun meteoriitimetsästäjät löytävät meteoriitin he kuvaavat löydöt aina paikanpäällä ennen kuin edes koskevat siihen. Usein kuvassa on vielä GPS-laite joka kertoo paikan koordinaatit.

Aineiston käyttö ilman lupaa kielletty!
Use any of material without permission is forbidden!