Meteoriitin valokuvausvinkkejä

Nykyisin ilmoitukset mahdollisista meteoriiteista tulee useimmiten sähköpostilla. Yhä useammin mukana on myös valokuvia kysytystä kivestä. Tämä on hyvä kehitys sillä sanalliset kuvaukset ovat erittäin vaikeita. Ttässä muutamia vinkkejä miten meteoriitiksi epäillystä kivestä on hyvä ottaa kuvat jotta niistä olisi mahdollisimman paljon hyötyä.

Huomautetaan heti nyt aluksi että valokuvista ei voi, tai oikeastaan ei saa, koskaan tehdä varmaa tunnistusta. Niiden tarkoitus on vain keskittää vähäisiä tutkimusresursseja sellaisiin kiviin jotka todennäköisemmin voisivat olla meteoriitteja. Meteoriittiehdokas tulee aina tutkia laboratoriossa varmuuden saamiseksi.

Lyhyet ohjeet

Hyvästä meteoriittiehdokkaasta otetusta kuvasta voisi sanoa seuraavaa:

- Kuva on tarkka

- Kuva on hyvin valotettu ja oikean värinen

- Kuvassa on mittakaava

- Kuva on sekä koko kivestä että yksityiskohtainen lähikuva jossa näkyy kiven sisusta ja/tai sulamiskuori

Pieni panostus kuvaukseen

Kuvausta kannattaa hetken miettiä että tulos olisi mahdollisimman hyvä.

Kuvaa kivi hyvässä myötä-, tai sivumyötäisessä valossa. Älä ota kuvaa esim. eteisen kattolampun valossa vaan mieluummin päiväsaikaan valoisan ikkunan ääressä tai ulkona.
Aseta kivi kuvattavaksi mielellään tasaista ja neutraalin väristä taustaa vasten. Ei kirjavan pyyhkeen tai aikakausilehden päälle.
Aseta kuvaan jokin tunnistettava mittakaava. Esim. pienelle kivelle kolikko, isommalle tulitikkuaski tai limpsapullo ja todella suurelle kivelle esim. ihminen. Myös käsi on hyvä mittakaava jos kiveä pitää kädessä.

HYVÄ KUVA METEORIITTIEHDOKKAASTA

(kuvan kivi on aito meteoriitti)

Kuva on otettu alle 200 euron 10 megapikselin digipokkarilla. Kuvaus on tehty sivumyötäisessä päivänvalossa pahvinlevyn päällä käyttäen kolikkoa mittakaavana. Kuvasta on kuvankäsittelyohjelmalla rajattu varsinainen aihe ja turhat tyhjät reunukset on poistettu, ne vain lisäävät liitetiedoston kokoa turhaan.

Tarkennus kohdalleen!

Valitettavan usein meteoriittiehdokkaista lähetetyt kuvat ovat epätarkkoja. Epätarkka tarkoittaa että kuvan yksityiskohdat ovat suttuisia. Ei sellaisesta kuvasta voi nähdä paljoa. Korkeintaan kohteen värisävyn. Pahimmillaan kuvassa on vain musta möykky joka voisi olla aivan yhtä hyvin muovailuvahaa, kiveä tai muovia.

HUONO

Kuva on epätarkka ja yksityiskohdat ovat suttuisia.

Vanhoissa filmipokkareissa ei yleensä ole mahdollisuutta kuvata kovin läheltä. Niillä saa teräviä kuvia vain 1-2 metrin päästä ja ne eivät sovellu kovin pienten kohteiden kuvaamiseen. Sama pätee useisiin digipokkareihinkin. Kuitenkin yhä useammissa digipokkareissa on ns. lähi- eli makrokuvaustoiminto, jonka symbolina käytetään kukan kuvaa. Makrokuvauksella pystyy ottamaan teräviä kuvia jopa ihan muutamien senttien päästä jos kivi on pieni tai jos kuvataan yksityiskohtia kivestä. Yllä olevat kuvat on otettu samalta etäisyydeltä samalla digipokkarilla. Alemmassa epätarkassa kuvassa on ollut päällä ns. normaaliohjelma ja ylemmässä tarkka kuva on otettu lähi- eli makrokuvausohjelmalla.

Kuvan rajaus

Kuva kannattaa rajata mahdollisimman tiiviisti eli ettei kuvassa ole turhaa tyhjää tilaa kuvassa. Toki jos kameralla ei saa terävää kuvaa lähempää, niin silloin on luonnollisesti tyytyminen huonoon rajaukseen. Täytyy muistaa että kuvan terävyys on tärkeämpää kuin rajaus. Sähköpostia varten kuvasta voi poistaa ylimääräinen tyhjä jos hallitsee kuvankäsittelyn tietokoneella tai joissain digipokkareissa ominaisuus löytyy jo sisäänrakennettuna.

HUONO (jos ei pakko)

Tästä voisi kuvankäsittelyllä leikata turhat reunoilta pois.

Valotus oikein

Joskus näkee kuvia jotka on ylivalottuneita salamalla otettuja kuvia tai kohde on kuvassa tumma tai jopa aivan musta.

Kaikkein paras kuvausvalo on päivänvalo jonka myötäisesti kuva otetaan. Vaikka suorassa auringonvalossa kuvat yleensä onnistuu varmimmin, niin ikkunasta tuleva päivänvalo on monesti parempi. Myös hyvässä valaistuksessa voi yrittää kuvata vaikka se on paljon vaikeampaa. Loisteputkivaloa on syytä välttää vaikka nykyaikaiset digikamerat osaavat kompensoida loisteputken aiheuttaman vihreähkön värin, ovat kuvan värit olla hiukan pielessä ja se ei ole oikein hyvä asia. Myös valon suunta on tärkeä. Vastavaloon ei kannata kuvata.

HUONO

Salaman ylivalottamassa kuvassa mustakin muuttuu vaaleaksi.

HUONO

Vastavaloon kuvattu kohde jää usein tummaksi.

Lähikuvat

Meteoriittien sisustan rakenteessa on tiettyjä hyvin paljastavia tuntomerkkejä. Tämän vuoksi jos kiven sisustaa on nähtävissä niin siitä olisi hyvä saada tarkka lähikuva josta nämä piirteet kenties erottuvat. Kivimeteoriiteissa eräs tällainen piirre on ns. kondrit eli pallomaiset silikaattijyväset joita ei tavata Maapallon kivissä. Ongelma näiden kuvaamisessa on niiden pieni koko. Ne ovat yleensä alle 2 millin läpimittaisia ja vaativat makrokuvausta. Lisäksi useimmissa meteoriiteissa ne ovat erittäin vaikeasti erotettavissa ja niitä ei edes ole eräissä meteoriittityypeissä. Toinen piirre on metallipirote eli pieniä kirkkaita metallitäpliä joita voi olla hyvinkin runsaasti.

Rauta- ja kivirautameteoriiteissa kondreja ei ole, mutta sisusta on enemmän tai vähemmän metallinen. Rautameteoriittien sisusta voi olla täysin metallia. Kivirautameteoriitissa on joko kellertäviä tai vihertäviä kiteitä metallisessa välimassassa tai kivisistä ja metallista materiaalia sekaisin noin puoliksi. Toisaalta kivi- ja kivirautameteoriittien sisusta on harvemmin näkyvissä sillä ne ovat hyvinkin sitkeää ja lujaa ainesta eikä sellainen kovin helposti hajoa vaikka osuisi pudotessaan kallioon.

Makrokuvaan Bjurbölen meteoriitin sisustasta on merkitty joitain siniharmaita kondreja (K) ja kirkkaita metallijyväsiä (M). Ruostetahrat kertovat myös metallisisällöstä. Isoimmat kondrit kuvassa ovat alle 2 mm läpimitaltaan. Metalli on pääasiassa metallista rautaa, joka on harvinaista Maanpäällisissä kivissä, mutta sitä kyllä esiintyy.

Meteoriitin ulkokuoreen liittyy eräs meteoriittien ja varsinkin vastapudonneiden meteoriittien erikoispiirre. Ilmakehän läpi lentäessään meteoriitin pinta sulaa ja sille muodostuu ns. sulamiskuori. Sulamiskuori on yleensä alle millin paksuinen, mutta voi olla paikoin jopa millin paksuinen. Nopeasti jäähtyessään sulamiskuoreen saattaa syntyä halkeamia. Sulamiskuoren pinnalla voi näkyä myös virtausrakenteita kun sula kiviaines on virrannut kappaleen edestä sen taakse. Tosin toisinaan sulamiskuori voi myös puuttua tai se voi olla ruosteen värinen jos meteoriitti on ollut kauan maanpinnalla. Mahdollisesta sulamiskuoresta on hyvä saada lähikuva.

Kuvapari jollaisia toivoisi meteoriittiehdokkaista lähetettävän. Tosin kuvasta puuttuu mittakaava. Vasemmalla lähikuva yksityiskohdista (kuvattu makro-objektiivilla) jossa näkyy sekä mahdollinen sulamiskuori (voi puuttua joissain tapauksissa) ja sisustaa selvästi. Yleiskuva joka näyttää koko kappaleen. Kuvista voi nähdä jokseenkin selvästi että musta pinta on kuorena valkean sisustan ympärillä ja että kuori on haljennut sulan kiviaineksen jäähtyessä ja kutistuessa. Kuvista näkee myös että vaaleassa sisustassa on joitain täpliä (ruostetta keränneitä metallihitusia) ja mustia juonia (shokkijuonia). Asiantuntijalla tämä kuvapari saisi jo pulssin kiihtymään...

Vaikka tämä kuva on lähes täydellinen kuva aidosta meteoriitista (mittakaavaa puuttuu), ei tämäkään kuva anna varmuutta että kyseessä on meteoriitti. Kuvassa on vain pyöristynyt tumma kivi joka ei kerro esim. sitä onko tumma päälypinta sulamiskuori vai esim. kiven yleinen väri.

Vastapudonneella kivimeteoriitilla on yleensä himmeän mattamusta sulamiskuori. Eräillä akondriiteilla kiiltavän musta ja lasimainen. Rautameteoriittien pinta on sinertävänmusta. Ainoastaan hyvin harvinaisilla akondriitteihin kuuluvilla aubriiteilla sulamiskuori ei ole musta vaan vaalean kermanvalkea ja eräissä tapauksissa kuori voi puuttua.

Sulamiskuoria: Vasemmalla kondriitin (Leedey) mattamusta kuori sivulta. Huomaan kulman pyöristyminen. Keskellä on akondriitteihin kuuluvan eukriitin (Millbillillie) lasimainen sulamiskuori. Oikealla rautameteoriitin sulamispintaa (Sikhote-Alin) jossa myös regmaglyptejä.

Kondriittien sulamiskuori muodostuu silikaattilasista ja magnetiitista. Myös akondriittien sulamiskuori muodostuu pääasiassa silikaattilasista ja magnetiitista, mutta pienemmän rautapitoisuuden vuoksi lasimaisuus on selvempi. Rautameteoriittien sulamispinta on pääasiassa magnetiittia.

Meteoriitin oltua jonkin aikaa maassa, se alkaa ruostua ja pikkuhiljaa sulamiskuori ja lopulta koko meteoriitti saattaa rapautua olemattomiin. Sulamiskuoreen voi hyvin nopeasti, jopa päivissä ilmestyä ruostetäpliä. Vaikka meteoriitiksi epäilty kivi olisi ruosteessa, samat valokuvaussäännöt koskevat myös sitä.

Putoamisjäljet

Jos löytöön liittyy myös havainto mahdollisesta putoamisesta syntyneistä jäljistä, niin niistäkin olisi hyvä lähettää kuvia tarkastettavaksi. Voihan nimittäin käydä niin että olet poiminut maasta väärän kiven...

Aineiston käyttö ilman lupaa kielletty!
Use any of material without permission is forbidden!