Tulipallo ja bolidi ovat puolestaan melkein synonyymit samasta asiasta. Eräissä kielissä tehdään kuitenkin sellainen ero että bolidi on nimenomaan lennon jossain vaiheessa räjähtävä tai välähtävä tulipallo. Lisäksi eräät törmäyskraattereita tutkivat geologit puhuvat bolidista kun he puhuvat törmäyskraatterin synnyttävästä kappaleesta. Törmäävä kappale kun kirjaimellisesti räjähtää törmäyksessä.

Tulipallon määritelmän kohta "Venusta kirkkaampi tähdenlento" on yksinkertaisesti tähtitieteilijöiden sopima vakiintunut mittatikku. Yleensä rajaksi mainitaan samassa yhteydessä -4 magnitudia vaikka Venus on toisinaan tätäkin kirkkaampi. 

Tulipallon määritelmällä taikka edes sen kirkkaudella ei ole suoraa yhteyttä siihen selviääkö tulipallosta mitään alas asti. Tutkimusten mukaan raja on jossain -6 magnitudin kohdalla. Tätä himmeämmät tulipallot ovat yleensä sen verran pienten kappaleiden aiheuttamia että ne tuhoutuvat ilmakehässä kokonaan. Toisaalta jopa auringon kirkkaudella loistava tulipallo saattaa tuhoutua myös kokonaan ilmakehässä.

Täytyy myös muistaa, että todella pienikokoiset kappaleet eivät aiheuta valoilmiötä ilmakehään syöksyessään ja tätä "avaruuspölyä" sataa maapallolle eräiden arvioiden mukaan jopa 100 tonnia vuorokaudessa. 

Ilmiö kaavakuvana

Alla oleva kaavakuva yrittää selvittää mitä tulipallossa oikein on kyse. Kappale lentää kuvassa oikealta vasemmalle nuolen suuntaan.

Kaavion selitykset:

1. Kappaleen eteen kappaleen ja paineaallon (D) väliin puristunut ilmapatja, jonka lämpötila nousee tuhansiin asteisiin. Kaasusta tulee plasmaa. Tämä plasma sulattaa kappaleen pintaan. 
2. Punaisella kuvataan kappaleen pinnasta sulavaa ja kaasuuntuvaa kivimateriaalia joka jää kappaleen jälkeen ja siirtää lämpöä pois kappaleesta. Toisin kuin usein luullaan ja vaikka tämä aines voi olla valkohehkuista ei sen kirkkaus useinkaan ole riittävä jotta sen voisi havaita maasta käsin. 
3. Ionisoituneen kaasun alue joka syntyy kappaleen eteen puristuneen ilmapatjan (A) lämpösäteilystä. Nyrkin kokoisen kappaleen ympärillä voi olla jopa 100 metrin läpimittainen ionisoituneen kaasun pallo, joten se ei oheisessa kaaviossa ole mittakaavassa. Ionisoitunut kaasu näkyy "revontulenvihreänä" ja saattaa alempana ilmakehässä muuttua punertavaksi kuten revontulissakin tapahtuu. Varsinkin nopeissa meteoreissa tämä ionisoitunut kaasu voi jättää tulipallon perään nopeasti hiipuvan vanan. Tämä ionisoituneen kaasun pallo on varsinaisesti se mikä havaitaan maasta käsin tulipallona.
4. Kappaleen eteen syntyvä paine- eli shokkiaalto. Tämä synnyttään kappaleen ympärille kartiomaisen aaltorintaman joka kuullaan maassa yliäänipamauksena. Jos kookkaita kappaleita on useampia niin pamauksiakin on useampia.
5. Kappaleen pinnasta irronneet sulapisarat ja kaasuuntunut kiviaines muodostavat kappaleen perään savuvanan joka voi jäädä tunneiksi taivaalle. Kaasuuntunut aines tiivistyy pieniksi pallosiksi, ns. sferuleiksi, kun kaasuntunut kiviaines jäähtyy. Ajan myötä tämä materiaali putoaa alas maanpinnalle. Savupyrstö ei itse loista, joten sen näkee vain jos jokin valaisee sen tai sen taustan. Erityisen hyvin se näkyy jos esim. jo laskenut tai pian nouseva aurinko paistaa siihen, mutta kuun valokin voi tuoda sen esiin.

www.somerikko.net
© Jarmo Moilanen 2007