 Tyyppi: pallasiitti, kivirauta (PAL)
Kokonaismassa: 44,8 kg (yksi kivi joka hajosi)
Putosi 1.6. 1902, kello 22.10 (22.05 tai 22.25)
Paikka: Marjalahti, Mikli, Jaakkima, Viipurin lääni.
Koordinaatit: 61°32' N, 30°27' E
Kuva: 3,82 gramman palanen Marjalahtea.
Kaakkois-Suomessa nähtiin hämärällä itätaivaalla auringonlaskun jälkeen kirkas tulipallo. Kapean pyrstön omaavalla tulipallo oli näennäisesti puolet kuun läpimitasta. Tulipallo näytti lopussa hajoavan tai räjähtävän. Sen jälkeen kuului ukkosenkaltaista jyrinää. Taivaalle jäi pitkäksi aikaa tulipallon synnyttämä savuvana.
Laatokan pohjoisrannalla, joka tuolloin oli osa Suomea, Marjalahdella sijaitsevan talon isäntä, J. Koppisen näki kuinka meteoriitti iskeytyi sadan metrin päässä rantakallioon ja sai aikaan valtavan kipinäpilven. Palasia levisi laajalle alueelle ja useita päätyi
järvenlahteen. Suurimmat talteen saadut kappaleet painoivat 22,7 ja 4,8 kiloa. Eräs paikallinen kauppias oli ehtinyt siepata yhden kappaleen ennen tutkijoiden tuloa luullen sitä platinaksi. Hän oli raaputtanut näytteestä muka arvottoman kiviaineksen pois. Kappale saatiin myöhemmin talteen.
On kuulunut juttuja siitä että meteoriitin pääkappale olisi edelleen lahden pohjalla. Se tuskin pitää paikkansa, mutta joitain kappaleita voi vielä olla siellä. Kallion juurella on kuuleman mukaan 30 metriä vettä. Olen nähnyt kuvan paikasta ja
tuntuisi oudolta jos siinä olisi niin syvää. Kuitenkin, venäläiset etsijät ovat ilmeisesti ihan äskettäin onnistuneet löytämään lisää kappaleita meteoriitista. Ainakin yhdestä noin 70 gramman kappaleesta on
ollut esillä kuvakin.
Marjalahti on ainoa Suomesta löydetty kivirautameteoriitti. Marjalahden meteoriitista pääosa on rautaa, jossa on runsaasti vihreitä
oliviinikiteitä. Harvinaiseksi Marjalahden tekee sekin tosiasia että pallasiittien vain muutaman
pallasiitin putoaminen on havaittu maailmassa. Marjalahden meteoriitti osui harmittavasti kovaan kallioon ja näin huomattavassa määrin kiven sisältämät oliviinikiteet pirstoutuivat ja siten huippulaatuiset näytteet ovat todella arvossaan. Marjalahden oliviinikiteet on valittu ekstraterestriaalisen oliviinin standardinäytteiksi.
Marjalahden meteoriitin pääkappale Helsingin luonnontieteellisen
keskusmuseon kokoelmissa. Kirkas osa on metallia ja tässä kuvassa
mustalla näkyvät kiteet ovat oliviinia.
Marjalahden pääkappaleen ulkopintaa jossa näkyy kuinka
sulamiskuori peittää pääasiassa vain metallisia kohtia.
Oliviinikiteiden kohdalla sulamiskuorta ei juurikaan ole.
On toisinaan epäilty, että Finmarkilla, 1903 Pohjois-Norjasta Finnmarkenin läänistä läheltä Altaa löydetyllä
pallasiitilla ja Marjalahdella olisi jotain yhteistä. Mitään tarkempaa tutkimusta asian suhteen ei kuitenkaan ole tehty. Putoamispaikkojen
välimatka on kyllä liikaa, mutta tiedetään että meteoroidit
saattavat hajota lähestyessään Maapalloa ja siten kappaleet voisivat
pudota pitkänkin matkan päähän toisistaan.
Marjalahdelle annetut koordinaatit ovat aika epämääräiset (61° 30'N, 30° 30'E). Esimerkiksi alkuperäisessä selonteossa vuodelta
1903 koordinaatit annetaan Helsingin koordinaatteihin suhteutettuina. Marjalahti lasketaan nykyisin
venäläiseksi meteoriitiksi, sillä
putoamisalue on nykyisin Venäjän puolella.
- Borgström L.H., "Die meteoriten von Hvittis und Marjalahti", Bulletin de la Commission Géologique de Finlande, N:o 14, (Helsinki, huhtikuu 1903)
- Eskola P., "Meteoriitit", Uusin tieto - luonnosta ja ihmisestä, osa II, s 530-535 (WSOY 1953)
- Oja H., "Tulipalloja taivaalla", 208 sivua, (Tähtitieteellinen yhdistys Ursa 1978)
|
