Kivesvaara

Tyyppi: CM2, hiilikondriitti
Kokonaismassa: 0,229 kg tunnetaan (kappaleet: 114, 50 ja 65 gr)
Löytyi toukokuussa 1968-1970
Paikka: Kivesvaara, Paltamo. 
Koordinaatit: 64°27.45' N, 27°34.79' E. 

Koordinaatit ovat Kari A. Kinnuselta, joka vieraili löytöpaikalla löytäjän kanssa v. 1980.

Kuva: 2,07 gramman näyte Kivesvaaran hiilikondriittia.

Kivesvaaran harvinainen hiilikondriitti löytyi ilmeisesti toukokuussa joskus 1968-1970 Paltamon Kivesvaaran rinteiltä. Meteoriitiksi se tunnistettiin vasta 1980 kun GTK:n erikoistutkija Kari A. Kinnunen sai näytteen tutkittavaksi.

Tämä on jälleen hiukan keljumpi kappale Suomen meteoriittien talteen saanti historiaa. Ei tosin yhtä synkkä kuin Varpaisjärven tapaus. Synkkä kappaleen tästä tekee ne geologit jotka onnistuivat tuhoamaan kenties useitakin näytteitä tästä meteoriitista tietämättömyyttään.

Kivesvaaran itärinteillä metsää istuttamassa ollut miesporukka löysivät istutusalueelta kasan mustia kiviä. Ne oli kuin viskottu sinne. Kasan sisimmät kivet sijaitsivat pienen kuopan pohjalla. Kivet olivat keveitä ja niistä lähti bitumimainen haju. Pertti Huusko epäili jo tuolloin että kivet olivat taivaalta peräisin. Parempaa selitystä miesporukka ei keksinyt. Pertti Huusko ja Esko Leinonen ottivat mukaansa joitain kiviä. Jäikö paikalle kiviä, ei ole tiedossa. 

Leinonen lähetti yhden kappaleen Geologiselle tutkimuslaitokselle. Geologi vastasi että kyseessä on mustaliusketta ja ei vaadi jatkotutkimuksia. Kivesvaaran meteoriitti muistuttaa jossain määrin arvotonta mustaliusketta. Mutta täytyy sanoa että kun Kivesvaaran näytettä katsoo tarkemmin niin kyllä se eroaa mustaliuskeesta selvästi. 

Myöhemmin Huusko vakuuttui itse yhä enemmän että kyseessä on meteoriitti ja lähetti useita kappaleita malminetsintää harjoittaville yhtiöille, joita tuolloin oli Suomessa useampia. Meteoriittiselitys ei saanut vastakaikua ja näin useita lähetettyjä kappaleita tuhoutui. 

Pertti siirtyi itse myöhemmin Geologisen tutkimuskeskuksen palvelukseen ja siellä malminetsintäkursseja käydessään hän tajusi näytteiden arvon. Esimiestensä kehotuksesta hän lähetti syksyllä 1980 palaset Kari A. Kinnuselle GTK:n Otaniemen toimistoon tarkempaan analyysiin. 

Kinnunen totesi pian että kyse on meteoriitista. Kävi lisäksi ilmi, että kyseessä on harvinainen hiilipitoinen kivimeteoriitti eli hiilikondriitti. Ei ole tietoa kuinka paljon meteoriittia alun perin oli, mutta tunnistuksen yhteydessä sitä saatiin tutkittavaksi 164g (114 ja 50 gr). Tällä hetkellä talteen on saatu 229 grammaa Kivesvaaran meteoriittia kun toinen löytäjistä lahjoitti oman 65 g palasensa kivimuseolle myöhemmin. On epäilty, että meteoriitti on ilmeisesti pudonnut talvella 1967-70. Tätä tukee kivien lojuminen maanpinnalla ja niiden hyvä kunto. Itse kuulin äskettäin eräältä vaalalaiselta tarinan, joka tuntuu sopivan Kivesvaaran putoamiseen. Tutkin tätä tapausta edelleen, sillä kuulemaani tarinaan liittyi onneksi seikkoja jotka on tarkistettavissa luotettavista lähteistä.

Geologien meteoriittisokeus on valitettavan tuttu tarina minulle sikäli, että malminetsintääkin harrastaneena en oikein usko monenkaan suomalaisen rivigeologin pystyvän tunnistamaan tavallista kivimeteoriittia jos sellainen hänen eteen ilmestyy. Rautameteoriittikin saattaa mennä roskiin metallisulaton jätteenä (ja on ehkä kerran mennytkin?). En edes uskalla kuvitella montako meteoriittia on mennyt malminetsintätoimistojen jätekasoihin tietämättömien geologien toimesta. Ainoastaan Geologisen tutkimuslaitoksella Espoossa tai Helsingin yliopiston kivimuseossa meteoriitit kyetään suurella varmuudella tunnistamaan. Jos epäilet, että olet löytänyt meteoriitin niin lähetä se kivitohtori Martti Lehtiselle Helsingin yliopiston kivimuseoon ja kerro meteoriittiepäilystäsi... Hän ei heitä kiviä roskiin tutkimatta niitä tarkemmin ensin.

Kivesvaaran meteoriitti on siis harvinainen hiilikondriitti. Nykyisin se luokitellaan CM2 ryhmään kuuluvaksi. Hiilikondriitit ovat keveitä meteoriitteja, sillä niissä ei ole kovin paljoa metalleja eikä raskaampia yhdisteitä. Kivesvaaran ominaispaino on vain 2.2, mikä vastaa keveimpiä suomalaisia kivilajeja. 


Kivesvaaran viimeisin talteen saatu 65 g kappale (jäljellä n. 63 g) Helsingin luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmissa.

Hiilikondriitit ovat primitiivisimpiä meteoriitteja ja ne ovat peräisin Aurinkokunnan syntyajoilta. Ne sisältävät usein myös orgaanisia yhdisteitä ja jopa aminohappoja, elämän perustuksia. Elämän merkkejä niistä ei tietenkään ole löydetty. Orgaaniset yhdisteet kun eivät aina tarkoita orgaanista elämää. Lisäksi hiilikondriiteissa on erikoisia CAl-sulkeumia, vaaleita kalsiumia ja alumiinia sisältäviä mineraalisulkeumia. Myös Kivesvaaran näytteistä näitä on löydetty.

  • Meteoritical Bulletin 59, kesäkuu 1981 (Meteoritics, vol. 16, page 195)
  • Kinnunen K.A. "Kivesvaaran meteoriitti", Tähdet ja avaruus 3/81, s.64-66 (Ursa 1981)

 Aineiston käyttö ilman lupaa kielletty!
 Use any of material without permission is forbidden!

www.somerikko.net
© Jarmo Moilanen 2009