Bjurböle

Bjurbölen yli 80 kg pääkappale Helsingin luonnotieteellisessä keskusmuseossa. Yläoikealla erottuu mustaa sulamiskuorta. Aikansa lehtijutuista päätellen tämä oli lähes päivälleen kaksi kuukautta meren pohjassa.

Kirkas, kuun kokoinen tulipallo pitkällä pyrstöllä nähtiin lentävän Suomen etelärannikon myötäisesti länsilounaasta kohti Viipuria 12.3. 1899 klo 21.29. Tulipallo hajosi pirstaleiksi kovan jylinän saattelemana. Jyrinää kesti monta minuuttia. Meteoriitin aikaansaama voimakas yliäänipamaus tutisutti taloja Helsingissä ja sai ihmiset ryntäämään ulos. Erikoista on että lehdissä kellonajaksi annetaan säännönmukaisesti kello puoli kymmenen, mutta Ramsayn ja Borgströmin Bjurbölestä tekemästä bulletinissa kellonajaksi annetaan 22:29.30: "Das Meteor erschien am 12. März 1899 um etwa 10 Uhr 29 Min. 30 sec.".

 
Helsingin kohdalla tulipallo oli täydenkuun kokoinen, mutta paljon kirkkaampi. Se ohitti kaupungin noin 20 kilometrin korkeudella. Kaikesta, muun muassa kestosta päätellen tulipallo on tullut erittäin loivasti ilmakehään. Tämä on ollutkin onnekasta, sillä Bjurböle on aika hauras meteoriitti ja ei olisi kestänyt kovin jyrkkää tulokulmaa ilmakehään hajoamatta kokonaan pieniin palasiin.

17.3.1899 Savo-Karjalassa kerrottiin ilmiöstä.

"Komea meteoori nähtiin Helsingissä tk. 12 p. illalla. Noin klo 9.30 valkeni yht'äkkiä talvinen pimeä yö päiväkirkkaaksi ja ulkona kävijät näkivät jokseenkin korkealla pohjoisella taivaalla pitkulaisen tulipallon, joka usein näytti laskeutuvan noin 60 asteen kulmassa alaspäin ja sitten suuntaavan kulkunsa itään tai kaakkoa kohden kunnes 20-30 sek. kuluttua katosi. Muutamat luulevat nähneensä kaksi jopa kolmekin palloa rinnakkain. Mutta ei siinä kyllä: ehkä puoli minuuttia tuon häikäisevän valon sammuttua kuului voimakas pamaus, jota seurasi ukkosen tapainen pitkä jylinä; meteoori oli siis räjähtänyt rikki ja siitä ajasta päättäen, joka kului sammumisen ja pamauksen välillä, tapahtui se vähintään 30 km. korkeudessa. Sama ilmiö nähtiin Hangossa, Hämeenlinnan pohjoispuolella ym. siis ainakin 12 penink. laajuisella alalla Helsingin ympärillä. Taivas oli sillä hetkellä heikossa pilvessä, niin ohuessa että tähdet monesta paikasta näkyivät."

Putoamista seuraavana aamuna 7½ kilometriä kaakkoon Porvoosta, Bjurbölen talojen edustalta merenjäältä havaittiin 4,25 x 3,5 metrin kokoinen avanto, jonka ympärille jopa 20 metrin päähän oli roiskunut pohjamutaa. Meteoriitti oli uponnut pohjaan. Meteoriitti löytyikin 8 metrin syvyydestä (0,4 m jäätä, 0,5 m vettä ja 7 m mutaa). Avannon löytymisestä käytiin ilmoittamassa 14.3. Donnerille.

Jo 15.3.1899 Uusi Suometar kertoi avannon löytymisestä:
"Meteoori, joka täällä sunnuntai-iltana nähtiin, on nyt tavattu. Tiedemiesten laskut ja otaksumiset niiden tietojen nojalla mitä eri tahoilta on saatu, ovat pitäneet paikkansa. Meteoori tahi ainakin kappale siitä on pudonnut maahan Bjurbölen kylän luona Porvoon pitäjässä.
Eilen kävi muuan maintun kylän asukas prof. A. Donnerille ilmoittamassa, että hän sunnuntai-iltana noin klo 1/2 10 tienoissa jo vuoteeseen käytyään äkkiä oli nähnyt meteoorin synnyttämän voimakkaan valon, sekä samalla kuullut kumean jylinän. Kohta oli läheiseltä meren jäältä päin kuulunut kauhistuttava ryskähtävä paukaus ja valo oli sammunut. Aamulla kun käytiin katsomaan, nähtiin jäässä aivan lähellä rantaa matalalla paikalla kertojan ilmoituksen mukaan tavallisen huoneen permannon kokoinen aukko, josta joka taholle ympäriinsö lähti railoja ja halkeamia. Siihen oli siis meteoorikivi sattunut, hirmuisella voimalla puhkaissut jään ja syöksynyt syvälle pehmeään pohjaan. Jää oli aukosta pehmeänä sohjona ja mutaa oli mahtava pommi roiskauttanut suunnattomat joukot pohjasta ylös jäälle aukon ympärille.
Asiasta on ilmoitettu geoloogiselle komisioonille, jonka puolesta toht.G.B. Forsterus on lähtenyt paikalle löydöstä tarkempaa selvää ottamaan.
Pudonnut möhkäle tulee nostettavaksi päivän valoon.
Porvoosta ilmoitetaan asiasta seuraavaa: Bjurbölen luona 5 kilometr. päässä Porvoosta etelään on jäässä pyöreässä merilahdelmassa tavattu 5 syltä laaja pyöreä reikä, jota ennen ei ollut siinä ja joka kaikesta päättäen aivan äsken on siihen syntynyt. Avannon reunalla on jääpalasia ja liejua. Vettä tällä paikalla on 3 jalkaa. Meteorin luullaan tällä kohdalla pudonneen alas. Asiasta on tieto annettu astronomian professorille A. Donnerille."

19.3.1899 Uudessa Suometaressa Geolooginen komissiooni (telefooni 2514) julkaisi ilmoituksen: Meteoriitin putoamisen johdosta. Kun hyvin todennäköistä on, ettei osia t. k. 12 p:n meteorista ole pudonnut ainoastaan Bjurbölen luo, vaan myöskin muihin paikkoihin Etelä-Suomessa Helsingin itäpuolelle, kehoitetaan täten kaikkia niitä henkilöitä, jotka voivat ilmoittaa sellaisista löydöistä taikka antaa tietoja, lähettämään kaikki tiedonannot siitä asiasta allaolevalla osotteella. Palkinto on saatavissa.

19.3. Tampereen Sanomat kertovat että avannon ympärillä ollutta mutaa tutkittaessa on tultu siihen tulokseen että se on lahden pohjamutaa. Lehti mainitsee myös että viime perjantaina (17.3.)  toht. Sederholm matkusti paikalle ryhtyäkseen toimiin meteoriitin nostamiseksi.

24.3. Uusi Suometar kertoi että avantoa tutkittaessa on tavattu kaksi kiveä. Toinen on keskellä avantoa ja on noin metrin korkuinen, pitkulainen, alhaalta leveä ja seisoo melkein pystysuorassa. Toinen on enemmän avannon sivulla, on suurempi ja ympäröi sitä karkea sora. Ensin mainittua luullaan etsityksi meteoriitiksi. Professori A.F. Nordenskjöldin assistentti Tukholman valtionmuseosta, toht. Lindström on saapunut tutkimaan Bjurbölen luona olevaa meteoria.

6.4. Keski-Suomessa kerrotaan että viisi miestä on yrittänyt saada meteoriitista näytettä eräänlaisella putkikoneella. Kivien kerrotaan olevan 25 sylttä syvällä.

15.4.1899 Uudessa Suometaressa ja Työmiehessä kerrottiin että viimeinkin oli saatu varmuudella selville että Bjurbölen lahden pohjassa on meteoriitti. Kaksi ensimmäistä kappaletta joista suurempi painoin kilon on saatu ylös. Niitä kuvattiin olevan harmaata vulkaanisen tuffin kaltaista ainesta, jossa on sileitä pyöreitä rakeita (kondreja) sekä oliviini että malmirakeita. Paikoin peittää näitä kappaleita muutamia millimetrejä paksu lasimainen kuori. Bjurbölen meteoriitin kooksi arvellaan tässä vaiheessa 70-80 cm ja painoksi vielä lähes 1000 kg. 

26.4.1899 Uusi Suometar osasi kertoa että 23.4. saatiin ylös pienempi määrä meteoriitin kappaleita vaikka nostohankkeessa on ollut ongelmia lautakaivojen rakentamisen kanssa. Jutussa mainitaan että Upsalassa oli tutkittu meteoriitin kappaleita ja ne oli todettu breksiankaltaiseksi tyypilliseksi kondriitiksi. 

8.5.1899 Uusi Suometar kertoi että savi meteoriitin päältä on saatu poistettua ja pohjassa olevat kappaleet pyritään saamaan viikon aikana ylös. Tuohon mennessä on ylös saatu pari sataa kappaletta joista suurin painaa 2,5 kg ja kaikki yhteensä vähän yli 30 kg. Meteoriitin pääkappaleessa tuntuu olevan myös halkeamia. Nostetuiden sirpaleiden pinnassa on ruskeita pilkkuja, jotka ovat syntyneet malmiainesten ruostumisesta, mutta sirpaleiden sisällä on harmaa aines muuttumatta eikä näytä vahingoittuneen pitkällisessä olosta meren pohjassa.

14.5.1899 Uusi Suometar tiesi kertoa että meteoriitti on saapunut viimeinkin kokonaisuudessaan Helsinkiin. Meteoriitin nosto kohtasi monenlaisia vaikeuksia, mutta lopulta siinä onnistuttiin. Kokonaismääräksi mainitaan 328 kiloa.

Päivälehti kertoi 20.7.1899 että professori Nordenskjöld oli ehdottanut Helsingissä käydessää että toinen, 22 kg, kappale lähetettäisiin Ruotsin valtionmuseoon. Pyyntöön on suostuttu koska aikomus on vaihtaa sillä harvinaisia mineraaleja ja meteoriitteja. Lehti kertoi myös että yksityiset henkilötkin voisivat saada pieniä kappaleita 15 pennin hinnalla 10 grammaa. Olisi mielenkiintoista tietää onko näitä kappaleita myyty yhtään.

Uusi Suometar osasi kertoa 15.12.1899 että Senaatti oli myöntynyt siihen että pienempi osa Bjurbölen meteoriittia voitiin antaa Pietarin yliopistolle. Uusi Suometar kertoi puolestaan 3.1.1900 että 21 kg kappale oli saapunut jo Tukholman luonnonhistorialliseen museoon. Vaihtokaupassa Suomeen saatiin palasia skandinaavisista metalleista ja harvinaisten meteoriittien kappaleita.

Meren pohjasta nostettiin siis työläästi useita meteoriitinpalasia, joista suurimmat olivat 80,2 kg, 21 kg, 18 kg ja 17 kg painoisia. Eräässä tunnetussa valokuvassa on tosin suurimman kappaleen päällä lappu, jossa lukee 83 kg. Samassa kuvassa toiseksi suurimman, 21 kg kappaleen päällä on lappu, jossa lukee ilmeisesti 25 kg. On myös väitetty, että osa nostopuuhissa olleista työmiehistä olisi ottanut mukaansa palasia meteoriitista ja myynyt niitä eteenpäin alueen ihmisille. Väitetään jopa, että kappaleita olisi nostettu todellisuudessa lähes 400 kg. En ihan usko, että työmiehet olisivat onnistuneet keplottelemaan lähes 70 kg meteoriittia tutkijoiden ohi. Ehkä muutaman kilon. Olisi kiva saada vahvistusta tuohon väitteeseen. Ehkä jostain takan reunalta vielä löytyisi lisäkappale tai pari? 

 
Bjurböle on yhä suurin Suomeen pudonnut tai Suomesta löytynyt meteoriitti. Meteoriitilla oli kondriiteille tyypillinen musta sulamiskuori. Bjurböle on kuuluisa sen suurista kondreista (jyvistä) ja siitä, että se on erittäin hauras. Meteoriitti on muuten ihan kiinteää kiveä, mutta vähäinenkin hankaus esimerkiksi sormin saa sen pinnan murenemaan. Tämä voi johtua meteoriitin kastumisesta suolaisessa merivedessä. Bjurböle oli aiemmin luokiteltu L4-tyypin tavalliseksi kondriitiksi, mutta viimeisimmät luettelot listaa sen harvinaisemmaksi välityypin L/LL4-tyypin kondriitiksi. Joissain lähteissä sen on mainittu olevan jopa puhtaasti LL4-tyyppiä.

 
Kuten muidenkin suomalaisten meteoriittien kohdalla, meteoriittiluetteloissa mainitut koordinaatit eivät täsmää löytöpaikan kanssa. Bjurbölelle annetut koordinaatit 60°24' N, 25°48' E sijoittuvat 8,5 km koilliseen todellisesta putoamispaikasta. Uusimaa-lehti osasi kertoa aikoinaan että Bjurbölen voisi suomentaa Majavalaksi (Majavatalo). Venäjäksi nimi kääntyisi muotoon Bobrikoff tai Bobrikov ja Nikolai Bobrikovhan oli putoamisen aikoihin Suomen kenraalikuvernöörinä. Saman Uusimaa lehden mukaan meteoriitin tulosuunta oli länsilounainen eikä länsiluoteinen kuten aluksi epäiltiin.

Mielenkiintoista on, että Uusi Suometar kertoi edellisenä syksynä (6.9.1898) että "Venäjän hallituksen mukaan on kaikkia meteoriitteja ja niiden kappaleita, jotka putoavat maahan Venäjän alueella, katsottava valtion omaisuudeksi. Löytäjän tulee rangaistuksen uhalla ilmoitettaa löydöstään lähimpään poliisivirastoon, joka lähettää meteoriitin Pietariin. Pietarissa perustetaan erityinen museo kaikkia näitä löytöjä varten. Asetus koskee myöskin meteoriitteja jotka mahdollisesti löydetään rakennus- ja kaivamistöissä." Silti Bjurbölen kappaleet pysyivät pääasiassa Suomessa.

• Ramsay W. ja Borgström L.H., "Der meteorit von Bjurböle bei Borgå", Bulletin de la Commission Géologique de Finlande, N:o 12, (Helsinki, maaliskuu 1902)
• Eskola P., "Meteoriitit", Uusin tieto - luonnosta ja ihmisestä, osa II, s 530-535 (WSOY 1953)
• Oja H., "Tulipalloja taivaalla", 208 sivua, (Tähtitieteellinen yhdistys Ursa 1978)
• Lehtiä: Rauman Lehti 08.06.1899

www.somerikko.net
© Jarmo Moilanen 2009